Perjantai maaliskuun 1. päivä 2024 on päivä, jolloin Suomessa otetaan historiallisia valokuvia. Niissä esiintyvät työnsä päättävä ja työnsä aloittava presidentti. Kuvia eduskunnan puhujakorokkeelta, kuvia kunniakomppanian tarkastuksesta, kuvia kahdesta presidenttiparista Presidentinlinnan parvekkeella.
Historian tekijän velvollisuus siirtyy Sauli Niinistöltä 20 vuotta nuoremmalle Alexander Stubbille. Ikäeroa on vähemmän kuin yksi sukupolvi.
Erot persoonissa ovat kuitenkin isoja. Niinistössä on ollut annos varsinaissuomalaista jurottajaa. Hänen tapansa puhua on ollut harkitseva, välillä arvoituksellinen.
Stubb on jopa yltiösosiaalinen. Suusta on vuosien mittaan putoillut myös kommentteja, joita on pitänyt myöhemmin selitellä ja pahoitella.
Todennäköisesti nyt koetaan samantyyppinen muutos kuin Martti Ahtisaaren seuratessa Mauno Koivistoa vuonna 1994. Ahtisaari teki instituutiosta epämuodollisemman pelkäämättä, että se murentaisi presidentin arvovaltaa.
Arvovaltaa presidentti kuitenkin tarvitsee. Arvovalta on kykyä vaikuttaa Suomen eduksi, se auttaa kuulluksi tulemista. Sekä Mauno Koivisto että Sauli Niinistö nousivat asemaan, jossa muiden maiden johtajat kuuntelivat heitä etenkin liittyen Neuvostoliittoon ja Venäjään.
Stubb on kansainvälisesti laajasti verkostoitunut, mutta Euroopan poliittisten johtajien joukossa hän on aluksi untuvikko. Kuulluksi tulemiselle erinomaisen pohjan antaa kuitenkin hänen poikkeuksellinen kielitaitonsa.
Niinistöä syyhytti koko hänen virkakautensa ajan ottaa kantaa myös sisäasioihin, etenkin talouspolitiikkaan. Luvallinen unilukkarius ylitti ajoittain presidentin valtaoikeuksien rajat.
Stubb tullee olemaan toista maata. Hänen kautensa pääministerinä ja valtiovarainministerinä tuskin jätti jälkeensä paloa sisäpolitiikkaan.
Presidentin kyvykkyyttä mitataan siinä, miten hän kykenee havaitsemaan historialliset muutoshetket.
Mauno Koivisto oivalsi hetken, jolloin Suomen oli viisasta irrottautua YYA-sopimuksesta. Sauli Niinistö havahtui joulukuussa 2021 Vladimir Putinin puheeseen, jossa tämä alkoi luoda uusia eurooppalaisia etupiirejä myös Suomen yli.
Alexander Stubbin oivallus ulkoministerinä oli, että venäläispanssareiden vyöryminen Georgiaan elokuussa 2008 oli kansainvälisen politiikan käännekohta. Tämä tuntui tosin myöhemmin unohtuvan Stubbilta itseltäänkin.
Alexander Stubbin virkakausi kestää 2030-luvun puolelle. Suomen suuri turvallisuusjärjestely eli Nato-jäsenyys on valmis, mutta epävarmuus Euroopassa vain syvenee.
Hetkiä, jolloin presidentin pitää reagoida nopeasti ja päättäväisesti, ehtii osua myös Stubbin kaudelle. Ne ratkaisevat muiden muassa sen, tuleeko Stubbista yhden vai kahden kauden presidentti.