Pohteen johto on julkaissut ”säästö”suunnitelman kansalaisten kommentteja ja ehdotuksia varten, jotta demokratia näennäisesti toimisi. Luonnoksessa esitetään toimenpiteitä, joiden mukaan syntyy säästöjä. Etupäässä kyse on toimintojen supistamisesta. Kansalaisten on vaikeaa tietää esitettyjen lukujen paikkansapitävyys tai ns.”säästöt”. Muutokset edellyttänevät myös investointeja.
Pohde on ilmoittanut toimintastrategiansa olevan asiakaslähtöistä, tasapuolista ja oikea-aikaista. Nykyinen suunnitelma ei tue näitä tavoitteita, vaikuta sairastavuuteen tai sairauksien ennaltaehkäisyyn vaan lisää sairastamistaakkaa. OYS, olipa kuinka älykäs sairaala hyvänsä, ei voi eikä sen tarvitse hoitaa kaikkea terveydenhuoltoon kuuluvaa vastuuta.
Esimerkkinä ”säästöistä” mainittakoon ehdotus OYSin ja Raahen kipupoliklinikoiden lakkauttamisesta – kuka sitten hoitaa moniammatillista osaamista vaativat hankalat kiputilat? Kroonisen kivun huono/olematon hoito lisää työkyvyttömyyttä, lääkekustannuksia sekä uupumusta, masennusta ja sosiaalisia ongelmia aiheuttaen loppujen lopuksi enemmän kustannuksia kuin näennäinen säästö kipuklinikoiden lakkauttamisesta.
Toisena esimerkkinä käy kehitysvammaisten ”palvelurakenteen keventäminen” tarkoittaen käytännössä omaisten vastuun kasvua (kuten on tapahtunut mielenterveyspalveluissa) seurannaisilmiöineen.
Mikään ei ole niin kallista kuin huono hoito/hoitamattomuus/hoidon viivästyminen, koska sen vaikutukset leviävät laajalle muina kustannuksina. Alakoulun matematiikkaan perustuva toiminnan kustannusten laskeminen – kun tämä toiminta loppuu, säästämme näin paljon – ei kerro mitään todellisista kustannuksista, joita syntyy, kun kansalaisten oikeus päästä tarvitsemaansa hoitoon heikkenee leikkaamalla palveluita. Hoitoa ei voi korvata digiosaamisella, potilastietojärjestelmillä tai omaolopalveluilla.
Terveydenhuollon ytimessä on se, että ihmiset hoitavat ihmisiä. Tutkitusti tästä vuorovaikutuksesta lähtee onnistunut ja kustannustehokas sairauksien hoito ja ennaltaehkäisy.
Suurin tuhlaus on tapahtunut siinä, että terveydenhuollon ammattilaisten tieto, taito ja kokemus ei näy suunnitelmissa. Terveydenhuolto perustuu lääketieteelliseen osaamiseen ja ammattilaiset on nyt jätetty päätöksenteon ulkopuolelle. Kukin toimipiste oman työnsä asiantuntijoineen on kykenevä ”tuunaamaan” työtään paremmaksi ja toimivammaksi, jolloin on mahdollista saada todellisia säästöjä vaarantamatta ihmisten terveyttä.
Nykyinen järjestelmä, jossa määräykset tulevat jostain ylhäältä ja kukaan ei tiedä kuka päättää ja mistä, aiheuttaa työuupumusta ja irtisanoutumisia. Hyvät työolot, riittävä palkkaus (etenkin hoitohenkilökunnalla), turvallinen työsuhde ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön lisäävät työhyvinvointia ja sitoutumista työn kehittämiseen.
Anita Saariaho
Tom Saariaho
Kirjoittajat ovat lääketieteen tohtoreita, anestesiaerikoislääkäreitä ja psykoterapeutteja Limingasta.