Olen seurannut Pohteen talouskeskustelua pääasiassa mediassa olleiden uutisten välityksellä. Näistä on muodostunut kuva, että lähes kaikki säästöpäätökset perustuvat pakkoon. Varmaan näin osittain onkin, sitä en ryhdy kiistämään.
Toisaalta säästökeinovalikoimassa on ollut mielestäni väärin valittuja. Keinoina on käytetty toimintojen alasajoa, korvausten leikkauksia (omaishoidontuki) ja keskittämisiä. Harvemmin käytetyissä erityispalveluissa keskittäminen onkin järkevää sekä kustannusten että osaamisen ylläpidon perusteella.
Sen sijaan lähipalveluiden alasajossa olisi voinut ehkä toimia toisinkin, ja voisi vieläkin. Tästä hyvänä tai huonona esimerkkinä toimii vuoden lopussa päättyvä Siikalatvan kokonaisulkoistus. Tuo mallihan on toiminut noin kymmenen vuotta ja osoittautunut Pohteen keskimääräiseen toiminta- ja talousmalliin verrattuna hyvin edulliseksi. Kustannukset ovat olleet selkeästi alemmat kuin alueella vastaavalla asukaspohjalla alueen oma toiminta.
Hyvän saatavuuden lisäksi palveluiden saatavuus on ollut huomattavan helppoa. Tämä malli on erinomainen kouluesimerkki myös raskaiden erityispalveluiden vähäisemmästä käytöstä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Siikalatvan palvelutuottaja (Mehiläinen) on ehdottanut Pohteelle mallin jatkamista hieman laajennettuna kymmenen vuoden sopimuksella. Tämä ei kelvannut Pohteelle jostain syystä. Tuo tarjous oli käsitykseni mukaan huomattavasti edullisempi kuin Pohteen oma toiminta.
Keväällä Pohteen edustaja kertoi Siikalatvalla, että sopimuksen päättyminen perustuu laskelmiin, joita ei voida vielä keskeneräisyyden vuoksi julkaista. Lieneekö nyt laskelmat valmiina?
Oman arvioni mukaan vuosittainen säästö jo tuolla noin 20 000 asukkaan alueella olisi liikkunut jossain 5–7 miljoonan euron välillä. Alueen väestöstä tarjottu laajennus kattaa noin viisi prosenttia. Tuolla laskuperusteella alueellisten kokonaisulkoistusten laajennukset vaikkapa noin 20 prosentin tasoon voisi tuoda noin 25 miljoonan euron säästöt. Edelleen siis 80 prosenttia väestöstä olisi oman tuotannon piirissä. Tällöin julkinen ja yksityinen tuotanto toimisivat kirittäjinä toisilleen palvelutuotannon kehittämisessä.
Ensi hätään ehdotan (aina pitää jotain ehdottaa), että Pohde ja Mehiläinen sopivat lyhyen lisäajan palvelutuotannon mahdollisesta jatkamisesta tai sitten lopettamisesta, jos oma toiminta todella osoittautuu keskeisiltä osa-alueiltaan paremmaksi.
Voin tietysti olla ehdotuksen kanssa pahasti myöhässä. Toivottavasti ratkaisuja ei ohjaa kansalaisten tarpeiden edelle menevät ideologiset linjaukset. Säästöjä on siis saatavissa muillakin keinoilla kuin jatkuvilla leikkauksilla, jos vain tahtoa löytyy
Paavo Pietiläinen
sosiaali- ja terveysjohtaja, palvelujohtaja (eläkkeellä), Oulu