Pohjoismaiden ahmojen geneettinen monimuotoisuus on alhaisin Euraasian mantereen ahmapopulaatioista. Tämä selviää uudesta Oulun yliopiston johtamasta tutkimuksesta, joka kattaa ahman Euraasian levinneisyysalueen.
Ahmaa ei ole levinneisyysalueellaan aiemmin tutkittu näin laajasti. Näytteitä kerättiin Norjasta Itä-Venäjälle. Tutkimus paljastaa merkittävää tietoa ahman populaatiorakenteesta, geenivirrasta, geneettisestä monimuotoisuudesta ja populaatiokoon muutoksista koko Euraasian alueella.
Tutkimuksessa havaittiin ahmojen jakaantuvan alapopulaatioihin, joista erilaistunein ryhmä löytyi Fennoskandiasta. Fennoskandian ahmakanta on kokenut geneettisen pullonkaulan populaatiokoon pienuuden ja vähäisen geenivirran vuoksi, mikä on heikentänyt perinnöllistä monimuotoisuutta.
Pullonkaulailmiöllä tarkoitetaan lajin populaation koon huomattavaa pienenemistä esimerkiksi taudin tai tehokkaan metsästyksen ansiosta. Sen seurauksena vain henkiin jääneiden yksilöiden geenit periytyvät myöhemmille sukupolville.
Geneettinen monimuotoisuus on tärkeää, koska se auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen, joka on nopeaa pohjoisessa. Eristyksissä elävät populaatiot, joiden geneettinen monimuotoisuus on vähäistä, voivat kärsiä sukusiitosheikkoudesta ja lisääntyneestä mutaatiotaakasta.
– Nyt tiedämme, miten Euraasian ahman geneettinen monimuotoisuus on jakautunut maantieteellisesti. Tiedämme, missä monimuotoisuus on suurinta ja missä vähäisintä, mitkä populaatiot ovat yhteydessä toisiinsa ja mitkä tarvitsevat yhdistämistä, Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Dominika Bujnakova toteaa tiedotteessa.
Bujnakovan mukaan tulokset auttavat täsmentämään, mihin suojelutoimin tulisi panostaa Pohjoismaissa.
– Euraasian ahmoista ei ole koskaan saatu näin laajaa geneettistä vertailutietoa. Valitettavasti aineisto osoittaa, että ahman tilanne Pohjoismaissa on huonoin verrattuna muihin Euraasian alueisiin, yliopistotutkija Laura Kvist kertoo.
Kvistin mukaan uusi tutkimus on merkittävä laajan maantieteellisen kattavuutensa vuoksi, sillä usein tutkimukset keskittyvät pienempiin alueisiin. Siksi ei ole ollut mahdollista vertailla ahman tilannetta eri alueilla.
Pohjois-Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa elävä ahma on sopeutunut kylmään, ja sillä on tärkeä asema eliöyhteisössään peto- ja haaskaeläimenä. Suomessa ahma on erittäin uhanalainen laji. Suomessa on noin 450 ahmaa, ja Ruotsin ja Norjan puolella yhteensä noin tuhat.
Uudet havainnot korostavat entisestään tarvetta parantaa yhteyksiä Pohjoismaiden ahmojen ja muiden Euraasian populaatioiden välillä geneettisen monimuotoisuuden ja lajin säilymisen varmistamiseksi. Esimerkiksi ekologiset käytävät voivat lieventää elinympäristöjen pirstoutumisen vaikutuksia mahdollistaessaan eläinten liikkumisen eri alueiden välillä.
Työtä johti Oulun yliopisto ja yhteistyöhön osallistui tutkijoita yliopistoista ja tutkimuslaitoksista Tanskasta ja Venäjältä. Tutkimus julkaistiin Diversity and Distributions -tiedelehdessä.
