Toivon sydämeni pohjasta asti, että olen väärässä. Mutta esitän kuitenkin avoimen kysymyksen kaikille alueemme kunnanjohtajille ja sähköenergia-alan yrityksille sähkölaskuista ja niiden maksajista.
Olen ymmärtänyt kaikista median viestimistä lähtöisin, että maakuntaamme kasvaa suuri joukko datakeskuksia, tuulivoimapuistoja, aurinkopuistoja, bioenergialaitoksia, maamineraalikaivoksia ja vetyenergiatehtaita. Lähestulkoon kaikkiin alueemme kuntiin on vireillä suuria hankkeita – toivottavasti nämä ovat vain kuntien välistä kilpajuoksua.
Sitä vastoin en ole huomannut mediassa tuulivoiman ja aurinkovoiman sähköntuotannon lisäyksen ohella, kuinka säätövoiman investoinnin määrärahoja tai päätöksiä olisi tehty valtakunnallisesti tai alueellisesti.
Olen maallikkona ymmärtänyt, että yhä kasvavissa määrin säätövoiman nykyinen määrä ja vihreän energian suuri lisäys kasvattaa epäsuhtaa entistä suuremmaksi maassamme. Ja voimmeko me olettaa, että sähkönsiirron kapasiteetti on nykyisin riittävä Ruotsin ja Suomen välisen linjaston valmistuessa? Kuka investoinnit maksaa, senhän me tiedämme ja näemme sähkölaskuissa?
Suomessa on useita suuria vesivoimalaitoksia, ja ne vaikuttavat jokiemme ja järviemme tilaan kuten hyvin tiedämme ja omakohtaisesti näemme rantojemme vedenkorkeuden suurina vaihteluina.
Vanha kansa on sanonut, että esimerkiksi Oulujoki on kuollut joki. Mikä on lähitulevaisuudessa suurten jokiemme tila? Ovatko suuret joet muuttumassa kuolleesta vedestä viemäriverkostoiksi, joiden tehtävä on olla ainoastaan säätövoimana vihreän energian lisäyksen seurauksena?
Voimmeko luottaa suomalaisiin poliitikoihin ja puolueisiin, että edellä mainitut asiat on kokonaisuutena otettu huomioon? Turvataanko ympäristömme tila myös muilta osin kuin puhtaan ilman suurina tavoitteina, jotka menevät kaiken muun edelle.
Kuka puolustaa nykyisin vesistöjen tilaa? Kuka puolustaa maaseudun ihmisten oikeuksia energiapuistojen vaikutuksilta, ja mikä on pitkällä ajanjaksolla kasviston ja eläinten tulevaisuus sähkölinjojen ja tiestön sekä esimerkiksi tuulimyllyjen paikallisen vaikutuksen alaisena.
Ja se suurin avoin kysymys on, kuinka yhteiskunta poliittisella järjestelmällä ottaa huomioon kansalaisten sähköenergian ja sähkön siirron sekä sähköön liittyvän verotuksen vaikutukset kotiemme lämmitykseen sekä sen kokonaishintaan tulevaisuudessa.
Mitä sähkö maksaa tulevaisuudessa? En ole sähkömarkkinoiden asiantuntija, mutta ulkopuolelta katsottuna kokonaisuuden hahmottaminen tässä nykyisessä sähkökiimassa ja jokapäiväisissä investointien mahtipontisissa uutisoinneissa vellominen aiheuttaa hämmentäviä ajatuksia.
Korostan edelleen, että toivottavasti suomalaiset ovat tarkkaan harkinneet suurta kokonaisuutta. Fossiilisen energian tulevaisuus on nähtävissä, mutta olemmeko unohtaneet kansalliset voimavarat ja monipuolisen energian omavaraisuuden mahdollisuudet lämmityskauden turvana? Jokainen muistanee erään vanhan sadun ja lapsen huudahduksena "keisarilla ei ole vaatteita" –mitä se tässä tilanteessa tarkoittaa?
Asko Lampinen
kirjailija, Muhos