Ammattien ja työtehtävien muutokset ovat arkipäivää. On hienoa, että meillä löytyy jatkuvasti uusia ammatteja, muun muassa tubettajat, somevaikuttajat, eri alojen terapeutit, tekoälyn mahdollisesti tuomat uudet ammatit nyt ja tulevaisuudessa.
Kuitenkaan meidän ei tule unohtaa perinteisiä, koulutusta ja osaamista vaativia ammatteja, näitäkin tarvitaan. Niitä ovat eri alojen korjaajat, asentajat, sepät, turkkurit, suutarit ja räätälit esimerkiksi.
Euroopan parlamentin vuonna 2024 hyväksymän direktiivin mukaan on vahvistettu kuluttajan korjauttamisoikeutta, pyritty vähentämään jätettä ja pyritty vahvistamaan korjausalaa kuluttajien korjauttamisoikeudella. Säännöillä selvennetään valmistajien velvoitteita korjata tavaroita.
Lisäksi kannustetaan kuluttajia pidentämään tuotteen elinkaarta korjaamalla. Miten tämä tahtotila ei näy Suomen päätöksenteossa siten, että se näkyisi alan yrityksissä ja kädentaitoihin kouluttavissa ammatillisissa oppilaitoksissa?
Kansallisellakin lainsäädännöllä ja päätöksenteoilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa. Kuitenkin on käynyt niin, että monet näistä perinteisistä ammateista ja jopa aloista ovat merkittävästi vähentyneet, tai jopa loppuneet.
Mikä neuvoksi alojen ja ammattien säilyttämiseksi ja lisäämiseksi? Koulutus on yksi tärkeimmistä, ja siihen tulee jatkossa löytää rahoitusta. Euroopassakin paljon käytetty ja hyväksi todettu mestari–kisälli-toimintamalli on otettava käyttöön ja taloudellinen huojennus toimintamallin käyttöönotosta tulee osoittaa käsityöalojen pk-yrittäjille.
Käsityöalojen arvostus tiedottamisen ja markkinoinnin avulla on otettavat kansalliseen ohjelmaan. Käsityötaidot ovat arvokasta pääomaa, jota emme saa kadottaa.
Nämä kädentaitoja vaativat ammatit voivat nousta kiertotalouden ja vähenevien raaka-aineiden vuoksi globaalistikin suureen arvoon, ja alan osaajista voi tulla kysyntää. Tämän vuoksi on tärkeää, että koulutuksesta ja osaamisen ylläpitämisestä ei luovuta, sekä alan yritysten kanssa tehtävästä yhteistyöstä, vaan etsitään toimintamallit.
Usein myös käsityönä valmistettujen tuotteiden erinomainen laatu ja kestävyys tukee kiertotalouden periaatteita.
Näköpiirissä ei saa myöskään olla kädentaitoalojen palvelujen loppuminen ennen pitkää. Jos näin käy, kuluttajakaan ei voi korjausoikeuttaan käyttää. Kolmas asia on alueellinen ja paikallinen, sopivien ja kohtuuhintaisten toimitilojen löytäminen käsityöalan yrityksille.
Nyt alkaa olla viimeiset hetket ja kaikkien hälytyskellot tulisi jo soida! Toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti niin verotuksen, uusien ja vanhojen toimintamallien käyttöön ottamisen, koulutuksen, markkinoinnin ja viestinnän osalta, muuten menetämme tämän alan osaajat, yrittäjät ja yritykset, sekä kaikki ne tulevaisuuden yrittäjät ja yritykset.
Pohjois-Pohjanmaan Senioriyrittäjät vaativat seuraavia konkreettisia toimia:
Koulutukseen panostaminen: Rahoitusta tulee kohdentaa kädentaitoalan koulutukseen, ja mestari–kisälli-malli on hyvä lähtökohta.
Kiertotalouden tukeminen: Käsityöammatit tukevat kiertotaloutta ja kestävää kehitystä. Käsityönä valmistettujen tuotteiden laatu ja kestävyys pidentävät tuotteiden elinkaarta ja vähentävät jätettä.
Käsityöalojen arvostaminen: Käsityöalojen arvostusta tulee nostaa tiedotuksen ja markkinoinnin avulla. Myös toimitilojen saatavuuteen ja kohtuullisiin kustannuksiin on kiinnitettävä huomiota.
Tauno Bräysy, puheenjohtaja
Sirkka Arola, Jorma Inkeröinen, Jorma Ketola, Sisko Kärki, Toimi Lipponen, Risto Luttinen, Viljo Långström, Heimo Turunen, Hannu Vehkaperä
Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien Senioriyrittäjät, johtoryhmä