Taannoin erään iltapäivälehden pääkirjoituksessa kutsuttiin koronasuosituksissa lipsuvia henkilöitä itsekkäiksi ”koronapinnareiksi”. Syyttävä sormi osoittaa nyt heitä, kiinalaisten lisäksi.
Kun ilmastonmuutoksen seurauksena nääntyy kuivuuteen ja toisaalta hukkuu merivesien noustessa miljoonia ihmisiä, voimme kaikki ottaa syyn niskoillemme. Olemme itsekkäitä ”ilmastopinnareita”. Meillehän on annettu suosituksia kulutuksen hillitsemisen, metsien raiskaamisen ja päästöjen suhteen jo vuosia, mutta ne eivät ole tuottaneet tarpeeksi tulosta. On turha sanoa, että en minä, vaan nuo muut!
Niin ja mistä lähtien suositukset muuttuivat säännöiksi ja säännöt suosituksiksi? Koronan pelossa vahdimme toisiamme ja tuomitsemme suosituksia rikkovan. Välinpitämätöntä, ajatellaan kulmat kurtussa.
Samaan aikaan liikenteessä varsin selkeät säännöt ovat muuttuneetkin suosituksiksi. Ihmisiä kuolee suojateillä, liikennevalot ovat pelkkiä värejä, ylinopeus ohituksineen tuo ihanaa voimantunnetta, vaikka oma ja muiden hengenlähtö on koronakuolemaakin ilmeisempi.