Luin kirjan. Se kirja on Johanna Venhon toimittama Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa. Soisin, että kaikki lukisivat kirjan. Lasten kirja se ei ole, mutta kaikki jotka yleensä lukevat, voisivat sen lukea.
Jatkan tutulla kaskulla. Perheen lapset miettivät, mitä he voisivat antaa isälle lahjaksi, kun hänellä on merkkipäivä. Yksi ehdotti; ostetaan sille kirja. Toinen sanoi: sillähän on jo kirja. Minä lisään tuohon, nyt on sen toisen kirjan ostamisen paikka. Raha ei mene hukkaan. Niin monilla ihmisillä on omanlaisiaan kokemuksia, joihin tuo kirja saattaa hyvinkin toimia kokemusasiantuntijana.
Ensimmäisiä asioita, joka tuli mieleeni kirjaa lukiessa oli, miten paljon vaikuttaa ihmisen elämään se millaiseen perheeseen ja sukuun tai yhteisöön, jopa kylään tai pitäjään hän syntyy. Niitten vaikutukset tulevat ylisukupolvisesti kaukaa monenkin sukupolven takaa.
Välttämättä kenenkään nuorempien ei ole tarvinnut edes tietää jostain esivanhempien aikaisesta tapahtumasta, se on varjeltu tarkoituksellisestikin. Kun salaisuus joskus paljastuu, selviää monikin asia. Siitäkö se joku ihmetystä herättänyt tapahtuma juontaakin, saatetaan huokaista.
Lukijat tietänevätkin, että Mari Leppänen on tällä hetkellä Suomen vanhimman, Turun arkkihiippakunnan piispa. Hän on kulkenut uskomattoman tien siihen tullakseen. Hänen kaiken kestämisessä näkyy, kuinka tärkeää on perheen tuki ja jo kaukaa juontava jonkun tädin tai isovanhemman esimerkki. Oma malli tälle ajalle ja tuleville sukupolville tulee hänen omasta tavastaan toimia. Se onkin juuri se minkä takia soisin kaikkien lukevan kyseisen kirjan.
Ihmettelisin suuresti jollei tuo kirja ole loppuvuodesta Finlandia-ehdokkaitten joukossa, jopa suorastaan palkittuna. Tietokirja-Finlandiaksikin se soveltuisi.
Maire-Liisa Salmela
Ylivieska