Yleensä olemme nähneet hänet kuvissa iloisena ja hymyilevänä. Sunnuntain alkuillassa 7-vuotiaan Cambridgen prinssi Georgen ilo ja hymy vaihtuivat jo ratkiriemukkuuteen, kun hän tuuletti Wembley-stadionin vip-aitiossa Englannin Luke Shaw’n iskemää 1–0-maalia.
Vain pari tuntia myöhemmin saman pienen pojan – kruununperimysjärjestyksessä kolmantena olevan kuninkaallisen – murheellinen ilme tiivisti englantilaisten kollektiivisen pettymyksen, kun suuri unelma jalkapallon arvokisojen voitosta haihtui jälleen kerran savuna ilmaan hävityn rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
Emme tiedä, millainen keskustelu aitiossa käytiin, mutta ehkä George esitti prinssi Williamille yksinkertaisen, vilpittömän kysymyksen: ”Tällaistako, isä, tämä aina on?”
On edelleen hämmentävää, millainen ylisukupolvinen trauma rankkarikisoista on englantilaisille muodostunut: Chris Waddle vuonna 1990 MM-kisoissa, Gareth Southgate 1996 EM-kisoissa, David Batty 1998 MM-kisoissa, Darius Vassell 2004 EM-kisoissa, Ashley Cole 2012 EM-kisoissa...