Johanna Riihijärvi kirjoitti Lukijalta-palstalla Kalevan mielipidesivulla (17.8.) arvonlisäverokannan korotuksesta, joka hänen mukaansa vaikeuttaa liikuntapalveluiden ja erityisesti personal training -palveluiden saavutettavuutta. Kirjoituksessa esitetään yksityiset valmennuspalvelut vastauksena liikkumattomuuden ongelmaan, joten on syytä tarkastella ajatuksia pinnan alta.
Jaan kirjoittajan huolen liikkumattomuuden terveys- ja kustannusvaikutuksista yhteiskunnassamme. Liikunta-alan yrittäjänä en myöskään seisoisi palveluni arvonlisäveron laskun tiellä, mutta liikkumattomuuden kansallista taakkaa se tuskin helpottaisi.
Riihijärvi mainitsee, että kuntien liikuntaneuvonnassa on toteutunut 25 000 asiakaskäyntiä vuonna 2023. Hänen kuntosaleillaan ohjauskertoja on puolestaan ollut tuplasti eli 50 000.
Kumpikaan lukema ei ole erityisen mairitteleva, jos niitä verrataan aikuisväestön suositeltuihin liikuntakertoihin vuositasolla, mikä tarkoittaisi yli miljardin liikuntakerran lukemaa Suomessa.
(Kustannus)tehokkuutta ei kuitenkaan voi arvioida ohjaus- tai liikuntakertoja vertailemalla. Tarvitaan dataa palvelun lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksista asiakkaan terveydentilassa ja terveyskäyttäytymisessä.
Yksittäinen onnistunut interventio tai valmennussuhde voi säästää kymmeniä tuhansia euroja esimerkiksi diabeteksen hoitokuluissa, kun taas tuhatkaan erinomaista harjoitusohjelmaa ilman toteutusta ei takaa edes sentin säästöä.
Liikkumattomuuden vähentämisessä keskeistä on liikkumisen esteiden poistaminen – ei liikuntamahdollisuuksien lisääminen. Eniten liikkumisen esteitä koetaan alhaisen sosioekonomisen aseman ja koulutuksen sekä korkean sairastavuuden yhteydessä. Kokemukseni perusteella yksityiset valmennuspalvelut eivät ole näiden väestöryhmien suosiossa.
On erinomainen asia, että liikuntaneuvonnasta kerätään dataa, jotta sitä voidaan kehittää edelleen. Uskon, että kyseessä on vasta ensimmäinen vaihe liikuntapalvelujen liittämisessä paljon nykyistä vahvemmin perusterveydenhuollon yhteyteen.
Personal training -palvelujen kirjavuus, valvomattomuus ja standardien puute eivät tee niistä toistaiseksi uskottavaa vaihtoehtoa terveyspalveluille. Muuan muassa siksi niiden arvonlisäverokanta on normaali.
Aki Laitinen
valmentaja, fysioterapeutti, Voima & Vire Oy Nastola