Tehdäänkö Aku Ankka -nuotio? kysyy Malla Keinänen partiokaveriltaan Minea Sakolta.
Keinänen ja Sakko kasaavat polttopuita Lämsänjärven leirikeskuksen nuotiopaikalla. Sarjakuvista tuttu kartiomalli on heidän mukaansa ”maailman huonoin” tapa tehdä nuotio, mutta se on yksi monista partiolaisten osaamista vaihtoehdoista.
Erilaisten taitojen oppiminen on yksi syy, miksi Keinänen ja Sakko ovat mukana lippukunta Pohjolan Pirteät ry:ssä. Vuosien varrella mukaan on tarttunut esimerkiksi erätaitoja, ensiaputaitoja ja viestinnän osaamista. Johtamiskokemusta he saavat 12–14-vuotiaille tarkoitetun Tarpojat-ryhmän vetäjinä.
Harrastuksensa hyvistä puolista he mainitsevat ensimmäisinä kuitenkin vahvan yhteisöllisyyden ja elämykset.
– Partiosta on löytynyt paljon kavereita ympäri Suomea, sanoo Sakko.
– Tässä harrastuksessa saa ikimuistoisia kokemuksia. Olen ollut mukana leirin päätösbileissä yhdessä 13 000 muun partiolaisen kanssa, lisää Keinänen.
Liikkuminen ja muiden seura ovat tärkeitä
Joka toinen vuosi toteutettavan Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan noin 90 prosentilla 7–29-vuotiaista on jokin harrastus. Osuus on säilynyt samana vuodesta toiseen, kertoo Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Antti Kivijärvi.
– Tuohon prosenttilukemaan sisältyy omaehtoinen harrastaminen ja aikuisten rakentama, ohjattu toiminta. Ohjattu harrastus on hieman yli puolella lapsista ja nuorista, Kivijärvi sanoo.
Yleisin syy harrastamiseen on, että se on lasten ja nuorten mielestä ”kivaa”. Kehittymistä ja onnistumisen kokemuksia pidetään myös tärkeinä, samoin mahdollisuutta viettää aikaa kavereiden kanssa.
Harrastamisella on tunnetusti myönteisiä vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Maailmalta saadun tutkimusnäytön mukaan tekemisen ei tarvitse olla ohjattua tai kovin intensiivistä.
– Hyvinvointivaikutukset syntyvät, kun harrastaminen sisältää joko sosiaalista kanssakäymistä tai liikuntaa. Määräksi riittää jo parisen kertaa viikossa, sanoo Kivijärvi.
Tekeminen muuttuu teini-iässä
Antti Kivijärven mukaan ohjattu harrastaminen on Suomessa arvostetumpaa kuin monessa muussa maassa. Meillä suuri osuus harrastamisesta on kilpailutoimintaa, johon jälkikasvun lisäksi sitoutuvat myös vanhemmat.
Ohjattu harrastaminen on yleisintä kymmenen ikävuoden kieppeillä. Teini-iässä moni jättää sen taakseen.
– Tämä johtuu osittain kilpailullisuuden lisääntymisestä, sillä sen seurauksena harrastaminen vie aikaisempaa enemmän aikaa ja rahaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita harrastamisen loppumista kokonaan, vaan ohjattu harrastus voi korvautua jollakin muulla.
Malla Keinänen luopui kiivastahtiseksi muuttuneesta uintiharrastuksesta 12-vuotiaana, mutta Minea Sakko pelaa edelleen amerikkalaista jalkapalloa kaksi kertaa viikossa. Partion suhteen molemmilla on tulevaisuudensuunnitelmia.
– Tavoitteeni on päästä johtamaan sadan osallistujan syysleiriä, sanoo Sakko.
– Puhelimessani on lista tapahtumista, joihin haluan osallistua ja yksi niistä on salapoliisiteemainen partiotaitokilpailu, kertoo Keinänen.
Tutkimusten mukaan vähävaraisten perheiden lapsilla on harvemmin ohjattuja harrastuksia kuin keskituloisten tai varakkaiden perheiden lapsilla. Kustannuksia aiheutuu usein myös ei-ohjatuista harrastuksista, sillä varusteet, salijäsenyys ja erilaiset kausikortit maksavat.
Evankelis-luterilaisen kirkon Yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan tänä vuonna 30 prosenttia paikallisseurakunnille ja 20 prosenttia Suomen Partiolaisille. Oulun seurakunnat käyttävät paikallisen tuotto-osuuden lasten, nuorten ja partiolaisten harrastustoimintojen tukemiseen. Puolet tuotosta suunnataan nuorten auttamiseen maailman katastrofialueilla Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Paikallisen osuuden voi halutessaan ohjata suoraan oman alueen seurakunnan käyttöön. Oulun seurakuntien verkkosivuilta löytyy lisätietoa Yhteisvastuukeräyksestä ja paikallisesta lahjoittamisesta sekä partioharrastuksesta.
