Keskusta ehdottaa Hintapiikit historiaan -ohjelmassaan datakeskuksilta kerättävää 1,5 sentin/kWh pakkaspuskurimaksua, jonka tuotto käytettäisiin säävarman sähköntuotannon tukemiseen (Kaleva 20.10.).
Ehdotus on erinomainen. Pakkaspuskurimaksua pitäisi kuitenkin ehdottomasti kerätä myös sääriippuvaiselta sähköntuotannolta, jonka vaihtelevuus ja kyvyttömyys vastata sähköntarpeen vaihteluun on vähintään yhtä merkittävä syy sähkön hintapiikkeihin kuin datakeskusten tasainen sähköntarve. Tästä syystä alan pitäisi osallistua säätövoimaksi sopivan tuotannon rahoittamiseen.
Tuuli- ja aurinkovoimantuottajat osallistuvat sähköjärjestelmälle aiheuttamiinsa ulkoiskustannuksiin varsin rajoitetusti, ja siksi varsinkin tuulivoiman tuottaminen on halpaa. Tuulisähkön halpuus tekee kuitenkin säädettävän sähköntuotannon taloudellisesti kannattamattomaksi. Tuulialan osallistuminen säätövoiman rahoittamiseen olisi tästäkin syystä perusteltua.
Tuulisähkö olisi edelleen riittävän halpaa, vaikka se osallistuisi säätövoiman rahoittamiseen jollakin sopivalla summalla tuotettua kilowattituntia kohden, ja lisäisi tuon kustannuksen myymänsä sähkön hintaan. Pieni tuulisähkön hinnannousu parantaisi muiden sähköntuottajien asemaa markkinoilla, ja vähentäisi sähkön hintaheiluntaa.
Keskustan ohjelmassa ehdotetaan myös datakeskusten velvoittamista lisäämään puhdasta sähköntuotantoa vähintään oman kulutuksensa verran omassa maakunnassa. Oletettavasti tämä sähköntuotanto olisi pääasiassa tuulivoimaa.
Datakeskusten aiheuttamaa jatkuvan sähkönkulutuksen kasvua ei voida kuitenkaan kattaa pelkästään epäjatkuvaa, vaihtuvatehoista sähköntuotantoa lisäämällä. Siksi datakeskusten yhteyteen yleensä suunnitellaan jatkuvan sähkönsaannin varmistamiseksi diesel- tai kaasugeneraattoreita.
Kun tavoitteena on fossiilienergiasta irtautuminen, ehdotettu puskurirahasto täydennettynä tuulivoimalta perittävillä maksuilla olisi hyvinkin toimiva ratkaisu myös datakeskusten varavoimantarpeeseen.
Datakeskusten ympäristöhaitoista on keskusteltu julkisuudessa viime aikoina vilkkaasti. Datakeskusten ympäristövaikutuksia ei voida kuitenkaan arvioida irrallaan niiden sähkönkulutuksen kattamiseksi rakennettavan sähköntuotannon ympäristövaikutuksista.
Jos datakeskuksille säädetään pakko rakentaa tuulivoimaa lähialueelleen, olisi samalla välttämätöntä säätää myös jonkinlaiset rajat tuotannon aiheuttamille ympäristövaikutuksille, jotta tätä pakkorakentamista ei toteuteta luonnon ja ihmisten elinolosuhteiden kustannuksella. Myös datakeskusten ympäristövaikutusten hallintaan tarvittaisiin parempaa sääntelyä.
Meille tarvitaankin kiireesti sekä datakeskuslaki että uusiutuvan energian laki ohjaamaan datakeskusten ja tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentamista ja toimintaa, ja pitämään haitat kurissa.
Sari Murto
FM, puheenjohtaja
Riitta Lindgren
KTM, maankäytön asiantuntija
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry