Jalkojen alla narskuu.

Sorastettu polku vie ylös rinnettä. Se halkoo kuusten hallitsemaa metsää ja ylittää pienen puron.

On aamupäivä lokakuun puolivälissä. Puissa kuuraa ja maassa rännän rippeitä, taivaalla pilveä ja sumunriekaleita.

Naavapartojen seassa seisoo vantteria mäntyjä ja kaitaisempia koivuja.

Maan tasalla on mukavan väljää. Katse kantaa kauas, ja puuholvi nousee korkealle pään yläpuolelle.

Tältä näyttää suojeltu itälappilainen vanha metsä.

Emme kuitenkaan ole kansallispuistossa – vielä.