Hiljattain havahduin siihen, että täytin vapaahetkeni sosiaalista mediaa selaamalla. Aikaisemmin olin tarttunut tyhjinä hetkinä kirjaan, mutta Instagram-videot olivat imaisseet minut mukanaan loputtomaan dopamiinivirtaan.
Vaikka puhelimen selailun oli tarkoitus rentouttaa, minusta tuntui raskaalta ja levottomalta. Kaikkien tyhjäpäiseen selailuun käyttämieni tuntien tilalle olin saanut aineetonta Temu-krääsää, tyhjää ja turhaa informaatiota, jolla täytin pääni.
(Yritäpä selittää termi “brat summer” yli 40-vuotiaalle ilman, että tunnet itsesi aivan pöhköksi.)
Päähäni pulpahtavat ideat mukailivat englanninkielisiä lausahduksia, joita Instagramin algoritmi tarjoili minulle jatkuvalla syötöllä.
Eräässä meemissä tyhjäilmeinen sarjakuvahahmo tuijottaa kaukaisuuteen, ja kuvatekstinä on vapaasti suomennettuna “pää tyhjä, ei ajatuksia”.
Samaistuin lobotomiapotilasta muistuttavaan sarjakuvapupuun vähän liikaa: pää oli todellakin tyhjä.
Aikaisemmin mieleeni pulpahteli vivaihteikkaita tilannekuvauksia ja osuvia lausahduksia. Niiden kadottua kirjoittaminen – työni ja intohimoni – oli vaarassa.
Jonkin täytyisi muuttua. Olin leikitellyt jo muutaman kuukauden ajatuksella Instagram-sovelluksen poistamisesta, mutta lähestyvä 25-vuotissyntymäpäiväni antoi tarvitsemani tahdonvoiman sysäyksen.
Huolimatta alati lyhentyvästä keskittymisjänteestäni olin saanut luettua kaksi kirjaa, jotka helpottivat päätöksentekoa.
Senecan Elämän lyhyydestä opetti nimensä mukaisesti, että elämä on liian lyhyt sosiaalisessa mediassa tuhlattavaksi. Neljännesvuosisata on jo mennyt, ja seuraava menisi vielä nopeammin, jos jatkaisin näin.
Jonathan Haidtin Ahdistunut sukupolvi -teos puolestaan tarjosi raakoja totuuksia siitä, millaisen ihmiskokeen kohteeksi olen joutunut.
Haidtin mukaan sukupolveni ongelmaisuudesta voi syyttää sosiaalista mediaa. Erityisesti kuva- ja videopohjaiset alustat, kuten Instagram ja TikTok, aiheuttavat ahdistusta, masennusta ja keskittymisongelmia.
Tytöille sosiaalinen media on erityisen haitallinen, sillä se ruokkii epärealistisia ulkonäköihanteita.
Somepaastoni on konkretisoinut minulle tutkimusten esittämät faktat siitä, kuinka herkästi ihmisaivot jäävät koukkuun algoritmien tarjoamaan stimulaatioon.
Siksi on erityisen hirvittävää, kuinka yleistä sosiaalisen median käyttö on.
Olen ehkä vähän luddiitti, mutta toivon myös olevani osa laajemman trendin esijäristyksiä. Konsultointiyritys Gartner ennustaa, että jopa puolet sosiaalisen median käyttäjistä rajoittaa someaikaansa vuoteen 2025 mennessä.
Jos seuraava sometrendi on somettomuus, toivon, että luen siitä lehdestä, en Instagramista.