Oulun yliopiston tulevaisuuden kampusratkaisusta käytävässä keskustelussa tulee olla täsmällinen. Yliopiston hallitus ei ole tehnyt lopullista muutto- tai investointipäätöstä Kontinkankaalle. Hallituksen pöytäkirjan mukaan 25.11.2025 päätös syntyi äänestystuloksella ja päätös oli Kontinkankaan yhden kampuksen skenaarion valinta jatkokehitykseen. Kyseessä siis ei ole vielä lopullinen päätös muutosta, rakentamisesta, aikataulusta tai toteutuksen rahoituksesta.
Lisäksi on hyvä huomioida, että vaikutukset eivät rajoittuisi yliopiston sisäiseen kiinteistötalouteen. On muistettava, että Oulun yliopisto ei omista nykyisiä kampuskiinteistöjään, vaan se on Suomen Yliopistokiinteistöt Oy vuokralainen. Viime kädessä kiinteistöratkaisujen toteuttamisen reunaehdot määräytyvät omistajan, vuokrasopimusten ja investointien kautta.
Kampusratkaisua ei pidä esittää yksinkertaisena yliopiston omana tilakysymyksenä. Linnanmaa alueena on edelleen rakentuva ekosysteemi. Nokian uusi kampus noin 200 miljoonaa euroa ja Oulun normaalikoulun uudisrakennus 23 miljoonaa euroa ovat isoja investointeja.
Oulun kaupunki ja veronmaksajat on syytä nostaa keskustelun ytimeen. Kaupunki on kehittänyt Linnanmaan saavutettavuutta osana joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kestävän liikkumisen kokonaisuutta. Kaupunginhallitus on päättänyt panostaa Oulun joukkoliikenteen kehittämiseen 5,5 miljoonaa euroa vuosina 2024–2028.
Muutossa kysymys ei olisi vain yliopiston sisäisestä ratkaisusta. Veronmaksajien näkökulmasta on perusteltua kysyä, miten jo tehdyt julkiset ja yksityiset investoinnit huomioidaan päätöksenteossa.
”Suomi Oyn” taloudellinen tilanne ei tue turhia hankkeita. Kampusratkaisun arvioinnissa tulee tarkastella vähintään kolmea tasoa: yliopiston omia kustannuksia, kaupungille ja veronmaksajille aiheutuvia kustannuksia sekä opiskelijoihin, henkilöstöön ja alueen elinvoimaan kohdistuvia vaikutuksia. Keskustelua ei tule rajata pelkäksi rakennus- tai kiinteistökysymykseksi.
Kyse on yliopistoyhteisöä sekä kaupunkirakennetta koskevasta organisaatiomuutoksesta. Onko syytä kysyä, onko yliopisto samalla kaventamassa omaa laaja-alaista, pitkäjänteistä ja monitieteistä tehtäväänsä? Kampuksen siirtäminen tarkoittaisi opetuksen, tutkimuksen, henkilöstön, opiskelijoiden arjen, yritysyhteistyön, palvelujen, liikkumisen ja asumisen kokonaisuuden uudelleen järjestämistä. Pahimmillaan se tarkoittaisi osan nykyisestä yliopiston ekosysteemin menettämistä – koska kaikki ei mahdu, eikä raha riitä – mistä luovutaan?
Päätöksenteon ja valmistelun avoimuus on välttämätöntä. Kun kyse on julkisesta yliopistosta, julkisesta rahasta, kaupungin ja veronmaksajien investoinneista sekä tuhansien opiskelijoiden ja työntekijöiden arjesta. Avoimuus ei ole tässä asiassa muodollisuus – se on merkittävä luottamuksen edellytys.
Tiina Rajala
Kempele