Kaikkiaan 25 uutta kaupunginvaltuutettua yhteensä 67 valtuutetun joukossa. Tällaisen tuloksen oululaiset äänestivät huhtikuisissa kunnallisvaaleissa. Uusia päättäjiä on siis reilu kolmannes kaikista. Osuus on merkittävä.
Se, tuovatko tuoreet kasvot uusia näkemyksiä päätöksentekoon vai tyytyvätkö he myötäilemään konkarien linjauksia, on vielä näkemättä. Uusi valtuusto on ollut koolla kerran.
Tuntumaa siihen, mitä uudet kasvot voivat tuoda tullessaan, saa Kalevassa alkaneesta juttusarjasta. Siinä äänessä ovat nimenomaan uudet valtuutetut. Sarjassa käsitellään keskeisiä Oulua koskevia teemoja, kuten kaupungin yritysystävällisyyttä, kouluverkkokysymystä, matkailullista vetovoimaa ja yliopiston roolia kaupungissa.
Sarjan ensimmäisessä jutussa (23.6.) neljä uutta valtuutettua valaa uskoa Oulun matkailullisiin mahdollisuuksiin mutta kaupungin näkymiin muutenkin. Valtuustotyön kannalta ainakin asenteen voi sanoa olevan kohdallaan.
Haastatellut ovat vihreiden Mariam Kandelberg, kokoomuksen Veli-Pekka Pohjola, keskustan Johanna Karjula ja SDP:n Harri Minkkinen.
Jutun tärkeisiin kommentteihin kuuluu Veli-Pekka Pohjolan arvio, jonka mukaan oululaiset puhuvat kaupungistaan turhan negatiiviseen sävyyn: jos oululaisista itsestään huokuu kielteisyys kaupunkiaan kohtaan, se vaikuttaa siihen, mitä ulkopuoliset ajattelevat Oulusta.
Tämä ilmiö on olemassa. Kielteisyys elää vahvimpana somen syövereissä mutta arjessa muuallakin. On vaikea sanoa, mistä kaikesta negatiivisuus kumpuaa. Onko kyseessä perinteinen oululainen piirre vai vasta viime vuosikymmenten esiin noussut ilmiö.
Samanlaista tuhkan omaan niskaan ripottelua ei tapaa kaikkialta maasta. Sen havaitsemiseksi Oulusta ja Pohjois-Pohjanmaalta ei tarvitse siirtyä kuin Pohjanmaan eteläisempiin osiin.
Kyse voi olla Nokian kännykkäherruuden aikaisten Oulun hurmosvuosien tylystä katkeamisesta ja sen aiheuttamasta surutyöstä. Noina vuosina kaupungin taloudessa oli paljon enemmän liikkumavaraa kuin nyt. Oulusta leivottiin etelässäkin maan kakkospääkaupunkia.
Moni odotettu hanke on edennyt Oulussa kangerrellen. Syytä on ollut kaupungin toimien jähmeydessä mutta myös asioissa, joihin Oulun päättäjät eivät ole voineet mitenkään vaikuttaa.
Samaan aikaan panostuksia tulevaan ei nähdä investointeina tulevaan vaan rahan haaskaamisena. Tämä asenne liittyy esimerkiksi kulttuuripääkaupunkivuoteen ja vaikkapa Oulun asuntomessualueen rakentamiseen.
Uudet silmät näkevät eri asioita kuin vanhat. Konkaripäättäjien vahvuutena on kokemus, uusien toivottavasti rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Uusia avauksia kannattaa tehdä silläkin uhalla, että vastaanotto voi olla nihkeä ja pää saattaa kolahdella realismin seinään.
Jos uudet valtuutetut saavat toimillaan oikaistua Oulun julkista kuvaa, yksi iso tavoite on saavutettu.