Oulun kuntavaaliehdokkaat ovat tarttuneet yhdyskuntasuunnittelun ydinkysymyksiin. Kalevan sivuilla julkaistujen uusien avausten joukosta erottuu Jorma Leskelän kirjoitus ”Raksilan marketit ja Areena kiertoon” (Kaleva 17.3./Vaalipuheet). Leskelä analysoi asemanseudun tilannetta terävästi ja onnistuu tekemään erinomaisen synteesin.
Oulun asemalla on muutospaineita: Elämme junaliikenteen renessanssia. Vilkastuva liikenne tuo mukanaan lisääntyneitä ruuhkia. Oulun asema ei ole pysynyt kehityksen mukana. Myös Raksilan puoli odottaa kehityksen airuita, päätöksiä, rahoitusta ja rakentajia.
Vaikka haasteita riittää, edistystäkin on havaittavissa. Alueen kiinteistöjen omistus on keskittynyt Oulun kaupungille. Enää ei oululaisten tarvitse neuvotteluissa ihmetellä valtion laitosten keskinäisiä riitoja eikä lakki kourassa anoa ymmärrystä Oulun kehitystarpeille. Tänään Oulun kaupunki on kuskin paikalla.
Nyt on momentum ottaa asema-alueen Raksilan puoli ja marketalue uudelleen suunnittelupöydälle. Mitä tuolle noin kymmenen hehtaarin alueelle tulee sijoittaa ja mihin järjestykseen.
Mitä sanovat kaupungin vuokralaiset Arina ja Kesko, mitä vaaditaan liikennekeskukselta, mahtuuko Areena joukkoon, entä keskusta-asumisen huipputuotteet? Tehdäänkö Tervahotelli, mitä sanovat kaupunkikonsernin erityisasiantuntijat Business Oulun konttorihankkeesta? Kykeneekö rata-alueen omistava VR-Yhtymä yhteistyöhön Oulun kaupungin kanssa?
Ydinkysymys on mitä ja minne. Leskelää mukaillen voimme esittää alueelle sijoittuvien toimintojen järjestykseksi marketkorttelista alkaen seuraavaa: Areena oheistiloineen, urheilutori ja saattoliikenne. Seuraavaksi Ratakadun varteen asuin- ja liikekortteli, sitten kauppakeskus ankkureina Arina ja Kesko, kansalaistori ja liikennekeskus oheistiloineen ja Kainuuntien risteykseen kortteli asuin- ja liikerakennuksia varten.
Jos Oulu toimii näin, voimme juhlia kaupunkisuunnittelun riemuvoittoa. Vanha, mutta hyväksi koettu ajatus elämän langasta, siis palvelujen ja kaupan ketjusta asemalta Rotuaarin kautta torin rantaan voi vihdoin toteutua. Ehkä se on lähtölaukaus myös ydinkeskustan uusiutumiselle.
Miten pitäisi toimia? Koska kyseessä on kaikkien oululaisten intressi, tarvitaan avointa keskustelua. Tiettävästi Oulun virkakoneiston pöydillä on runsaasti monipuolisia maankäytön ratkaisumalleja. Milloin ehdotukset esitellään suurelle yleisölle? Voisiko virkakunta piirtää ratkaisumallit, myös Leskelän mallin, ymmärrettäviksi kaaviokuviksi, joita me kansalaiset pääsemme arvioimaan ja vertailemaan. Siis ei taiteilua, ei kaunistelua, vaan oleelliseen keskittyen, mitä ja minne.
Kun kehitystyön painopiste siirtyy business-kabineteista kansan käsiin, uudet valtuutetut voivat ottaa asian omakseen ja virkakoneiston avustamana viedä asemanseudun asemakaavamuutoksen päätökseen. Sillä tiellä valtuustoseminaari olisi tehokas avaus.
Kyllä Oulussa osataan, jos tahdotaan!
Matti Karhula
Oulu