Poliittisen päätöksenteon lähtökohtana on ollut Oulussa usean valtuustokauden ajan yhteistyö ja yhdessä haetut ratkaisut haasteellisiin päätöksiin. Kuluneen syksyn aikana olemme saaneet nähdä kuinka tuo hyvä käytäntö on alkanut murentua.
On erittäin harmillista, että koronakriisin keskellä yhteinen tahtotila vaikuttaa kadonneen.
Lokakuun valtuustossa tehtiin tiukka ulkoistamispäätös, jonka ratkaisi valtuuston puheenjohtajan ääni. Ulkoistettu ateria- ja puhtauspalvelut on naisvaltainen ja matalasti palkattu ala. Ulkoistuksesta on arvioitu saatavan säästöjä miljoonia, mutta mistä muualta ne säästöt saadaan kuin palkkojen alenemisesta, kun ulkoistamisella ei arvioida olevan vaikutuksia henkilöstön määrään?
Toinen episodi nähtiin kaupunginhallituksessa, kun siellä päätettiin äänin 7–6 esittää kaupunginvaltuustolle 500 000 euron kertaleikkausta teatterin avustukseen.
Edes Oulun kaupungille ulkoisen arvioinnin tehnyt konsultti ei esittänyt noin kovaa kertaleikkausta, vaan säästöä olisi tehty kolmen vuoden ajalla 450 000 euroa. On aivan eri asia sopeuttaa toimintaa kolmen vuoden aikana kuin kertarysäyksellä.
Teatterin avustuksen leikkausesitys, ja läpimeno, yllätti kaikki. Vuoropuhelua asiasta ei ollut käyty ja vaikutusten arviointia ei ole tehty. Suoria vaikutuksia tulee olemaan muun muassa valtionavustuksen vähenemiseen.
Esitysten vähentäminen olisi suuri tappio ja kulttuurisen tarjonnan heikennys lapsista ikäihmisiin koostuvalle teatterissa kävijöiden joukolle. Epäsuoria ja negatiivisia vaikutuksia kohdistuisi ainakin palvelu-, majoitus- ja matkailualoille.
Oulun kaupungin budjetti on noin 1,4 miljardia. Ulkoisen arvioinnin selvityksessä esitettiin noin 50 miljoonan säästöjä.