Oulun koulukaupunkimainetta on luonut 150-vuotias lyseo, jonka juhlavuosi jäi viime vuonna vähälle huomiolle. 1600-luvulta lähtien Oulussa toimi triviaalikoulu, 1800-luvulla yläalkeiskoulu, merikoulu ja kauppakoulu. Koulut, kirjasto, kirjakauppa, teatteri- ja musiikkitoiminta loivat kulttuurikaupungin (historiaa, professori Matti Lackman 2011).
Lyseo oppilaineen on vaikuttanut Oulun, pohjoisen ja koko Suomen kehitykseen ja tunnettuuteen. Lyseoon on 150 vuotta tultu ja tullaan edelleen ympäri Suomea ja maailmaltakin, kuten pian 70-vuotiaaseen yliopistoonkin. Silti lyseota esitettiin "halvemmalla" saneerauksella museoksi 2000-luvun lopulla. Valtion koulusta jotkut puhuivat valtuustossa ”hienostokouluna”.
Aikoinaan Ruotsi-mielisestä kaupunginjohdosta ja senaatista huolimatta eräät kaupunkilaiset päättivät perustaa suomenkielisen, sittemmin valtion lyseon 1874. Sisäänpääsytutkinnossa hyväksyttiin 33 oppilasta.
Alkuaikoina riitti tila- ja talousvaikeuksia. Vasta 1880-luvulla myönnettiin valtionapu. Oppilasmäärä kasvoi ja vuonna 1890 se oli 190, jolloin muutettiin ruotsalaisen lyseon tilalle Pokkitörmälle.
Koululle aiheutui vahinkoja jopa vankilana sisällissodasta 1918, puhumattakaan talvi- ja jatkosotien seurauksista, joukkojen majoituspaikkanakin. Juhlasalissa on 165:n kaatuneen lyseolaisen nimet.
1970-luvulla lukusuunnitelmissa englanti muutettiin ruotsin sijaan ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Lyseosta tuli Pokkitörmän yhteislyseo, kun 20 tyttöoppilasta aloitti koulun poikien rinnalla. Vähitellen saatiin kouluruokailukin. Sitä ennen syötiin baareissa ja eväitä jopa lämmityshuoneen käytävässä.
1980-luvulla kansainvälistynyt ”Oulun ihme” sai 1992 lyseolle luvan kansainväliselle IB-lukio-opetukselle ja ensimmäiset valmistuivat 1995. 2020-luvulla IB:n koulutuspaikkoja alettiin markkinoida EU:n ulkopuolisille opiskelijoille lukuvuosimaksuineen.
Lyseo käytti etujoukoissa uudenlaista teknologiaa, ja ensimmäisenä Suomessa opiskelijat saivat omat sähköpostiosoitteet. Vuodesta 1997 vuoteen 2023 lyseo hoiti eLukiota Tyrnävälle ja Ylikiiminkiin.
Ylioppilaskirjoituksia järjestetään yhteistyössä eri koulujen opiskelijoille, samoin lyhyiden kielien hybridiopetusta.
Lyseon kerho- ja harrastetoimintaa on riittänyt. Esikko perustettiin 1890 ja se omistautui biologialle ja luonnon tuntemukselle. Puhujayhdistyksen linjoja jatkoi keskustelukerho Cicero päättäjävieraineen 1950–60-luvuilla.
Vuosikymmeniä toimi elokuvakerho. On ollut shakkikerho, englanninkielinen näytelmäkerho, matikkakerho, pelikerho, erilaisia kielikerhoja japanista arabiaan. Lyseolla on kautta historian ollut aktiivista orkesteri- ja kuorotoimintaa, kuten orf-orkesteri.
Jo 1879 perustettiin lyseolaisten pilalehti Veitikka. Lyseon lehtiä on monia. Vuonna 1888 ilmestyi kirjallisuuslehti Valon terho, kirjailijoiden foorumi.
Lyseon ja Oulun oppilaitosten monipuolisuus on menestyksen ja kulttuuripääkaupungin kehittymisen perusta jatkossakin.
Kalervo Ukkola
Kaupunginjohtaja (-neuvos), lyseon seniori, Oulu