Analyysi: Oulun jät­ti-in­ves­toin­nit kan­nat­taa tehdä vaikka ris­kil­lä

Kaleva live: Katso pai­kal­lis­ta jal­ka­pal­loa suorana – ACO/OLS kohtaa Her­cu­lek­sen

Varkaudet: Ruo­ka­var­kaat vievät aiempaa isompia saa­lii­ta, va­ras­hä­lyt­ti­met otettu apuun

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Tilaajille

Oulun kas­vis­to muuttuu – Sataman eri­koi­sia kasveja ha­vain­noi­tiin Oulussa ah­ke­ras­ti jo 1800-lu­vul­la

Luonnonkukkien päivä vie retkelle vuosittain ison määrän kasveista kiinnostuneita. Kuvassa Tauno Ulvinen esittelee vanamoa vuoden 2003 luonnonkukkien päivänä Pikisaaressa.
Luonnonkukkien päivä vie retkelle vuosittain ison määrän kasveista kiinnostuneita. Kuvassa Tauno Ulvinen esittelee vanamoa vuoden 2003 luonnonkukkien päivänä Pikisaaressa.
Kuva: Laura Vuoma / arkisto

”Oulun kasviston erikoispiirteitä on satunnaiskasvien suuri osuus.”

Näin todetaan vuonna 2005 julkaistussa Oulun kasvit – Piimäperältä Pilpasuolle -teoksessa. Henry Väreen, Tauno Ulvisen, Erkki Vilpan ja Lassi Kalleisen kirja summaa siihenastisen tietämyksen Oulun kasvillisuudesta ja sen tutkimuksesta.

Kirjassa esitetyn kasvien runsauden, yleisyyden ja levinneisyyden pohjana on tuolloisen Oulun kaupungin alueella vuosina 1997–2004 tehty perusteellinen kartoitus.

Vuosituhannen vaihteessa tekijät kuitenkin totesivat satunnaiskasvien parhaan ajan olevan jo mennyttä. Kartoitusvuosien aikana niitä tavattiin enää 173 lajia, kun niitä kaikkina aikana tiedetään Oulusta tavatun yli 500.

Satunnaistulokkaiden merkittävin esiintymisalue oli Toppilansalmi, jonne eksoottisia kasveja tuli muun muassa laivojen painolastimaan mukana, rautatiekuljetusten mukana ja myllyihin tuodun viljan myötä.

Satunnaiskasveja havainnoitiin ahkerasti jo 1800-luvun puolivälissä.

Jatka lukemista vain _eurolla_

Tutustu kuukauden ajan, voit peruuttaa milloin vain.