”Oulun kasviston erikoispiirteitä on satunnaiskasvien suuri osuus.”
Näin todetaan vuonna 2005 julkaistussa Oulun kasvit – Piimäperältä Pilpasuolle -teoksessa. Henry Väreen, Tauno Ulvisen, Erkki Vilpan ja Lassi Kalleisen kirja summaa siihenastisen tietämyksen Oulun kasvillisuudesta ja sen tutkimuksesta.
Kirjassa esitetyn kasvien runsauden, yleisyyden ja levinneisyyden pohjana on tuolloisen Oulun kaupungin alueella vuosina 1997–2004 tehty perusteellinen kartoitus.
Vuosituhannen vaihteessa tekijät kuitenkin totesivat satunnaiskasvien parhaan ajan olevan jo mennyttä. Kartoitusvuosien aikana niitä tavattiin enää 173 lajia, kun niitä kaikkina aikana tiedetään Oulusta tavatun yli 500.
Satunnaistulokkaiden merkittävin esiintymisalue oli Toppilansalmi, jonne eksoottisia kasveja tuli muun muassa laivojen painolastimaan mukana, rautatiekuljetusten mukana ja myllyihin tuodun viljan myötä.
Satunnaiskasveja havainnoitiin ahkerasti jo 1800-luvun puolivälissä.