Kun oululaislähtöiseltä Tiina Ylitalolta, 36, kysytään hänen rikostaustastaan, on lista pitkä ja värikäs.
– Väkivaltarikoksia, omaisuusrikoksia, huumausaineen käyttö- ja hallussapitorikoksia, kortitta ajoa..., Ylitalo luettelee.
– Melkein kaikkea muuta, paitsi ei seksuaalirikoksia eikä mitään lapsiin taikka vanhuksiin liittyvää, hän huomauttaa.
Tiina Ylitalo on istunut tekemistään rötöksistä tähän mennessä neljä ehdotonta vankeusrangaistusta. Ylitalon viimeisintä, puolen vuoden mittaista vankilareissua pääsee seuraamaan parhaillaan Yle TV1-kanavalla pyörivässä Linna-dokumenttisarjassa, joka avaa naisvankien elämää telkien takana.
– Kun Yleltä kysyttiin, lähtisinkö mukaan dokumenttiin, ei asiaa tarvinnut kauan miettiä. Kerron TikTokissakin avoimesti elämästäni, joten miksipä en voisi tehdä niin telkkarissakin.
Ylitalo kuvailee olevansa avoin ja suora persoona eikä rikos- ja vankilatausta hävetä.
– Tiettyjä asioita on tapahtunut eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Sovitan vankilassa tekojani ja pystyn kyllä asiasta selkä suorassa puhumaan. Rehellisyys itselleen ja muille on tärkeä osa kuntoutumisprosessia.
Ylitalo uskoo avoimuutensa auttavan paitsi häntä itseään, myös muita.
– Toivon, että voisin olla nuorille varoittava esimerkki, ja toisaalta myös vertaistuki samankaltaisessa elämäntilanteessa oleville.
Amfetamiinia jo 14-vuotiaana
Tiina Ylitalo kertoo ajautuneensa väärille poluille jo varhaisteininä.
– Lapsuuteni ei ollut helppo. Monista eri syistä tukeuduin kavereihini enemmän kuin perheeseeni, menin aivan liikaa muiden mukana.
Rohkea, utelias ja spontaani luonne pisti nuoren Tiinan usein tekemään ensin ja miettimään vasta sitten.
Ylitalo oli vain 14-vuotias kokeillessaan ensimmäistä kertaa amfetamiinia.
– Muistan aivan elävästi, kuinka innoissani asiasta olin. Olin koulun huumevalistustunnilla päättänyt, että haluan kokeilla huumeita. Valistus toimi minulla aivan päin vastoin kuin olisi pitänyt.
Mitä Ylitalo sanoisi nyt 14-vuotiaalle itselleen?
– Sanoisin, että älä helvetissä kokeile. Et voi kuvitellakaan, mitä kaikkea paskaa siitä seuraa!
Ylitalo on kokenut paitsi itse aiheutettuja, myös itsestään riippumattomia vastoinkäymisiä. Kolmen lapsen äiti menetti keskimmäisen lapsensa, ja syöksykierre vain syveni.
– Puoli vuotta lapseni kuolemasta, jota kannan edelleen suurena surumöykkynä sisälläni, sain ensimmäisen vankilatuomioni.
Vankila voi myös antaa
Tiina Ylitalon pisin vankilatuomio on kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittainen. Se oli hänen aikuiselämässään pisin yhtäjaksoinen ajanjakso ilman päihteitä.
– Kun sain etäisyyttä päihde-elämään, tuli monenlaisia inhon ja pettymyksen tunteita itseäni kohtaan. Vapaaksi päästyään on kuitenkin helppoa lipsahtaa samaan vanhaan, jos siviiliin lähtee takki auki, ilman minkäänlaista suunnitelmaa, Ylitalo tietää.
Hän sanoo jokaisen vankilareissun opettaneen hänelle jotakin.
– Jos itsellä on halu, vankila voi myös antaa paljon. Ajan voi tuhlata tekemättä mitään, tai sitten voi sivistää itseään lukemalla ja opiskelemalla, tehdä töitä ja pitää fyysisestä kunnostaan huolta.
Ylitalo sanoo itse keskittyneensä vankilassa eritoten urheiluun.
– Olen pienestä pitäen ollut liikunnallinen, ja kivitalossa liikunnan merkitys on vain korostunut. Käyn salilta hakemassa endorfiinit ja olen aina lähtenyt vankilasta paremmassa fyysisessä kunnossa kuin olen sinne mennyt.
Positiivista palautetta
Tiina Ylitalo istui viimeisimmän tuomionsa uudessa Hämeenlinnan naisvankilassa, jonka arkea Ylen Linna-dokumenttikin seuraa. Maailman moderneimpiin lukeutuvan älyvankilan ikkunoita eivät peitä kalterit ja jokaisesta sellistä löytyy muun muassa oma tietokone ja suihku.
Runsaasti keskustelua herättänyt sarja on kirvoittanut kommentteja myös vankien liian hyvistä oloista.
– Vapauden menetys itsessään on jo iso asia eivätkä vankien huono kohtelu ja kurjat oltavat edesauta kuntoutumista, Ylitalo kommentoi.
Hän kertoo itsekin saaneensa runsaasti palautetta ohjelmasta ja seuraajamäärien TikTokissa kasvaneen liki kymmeneentuhanteen.
– Pääasiassa palaute on ollut positiivista, vaikka kauppakeskuksessa kyllä huomaan vartijoiden pitävän minua nyt tavallista tarkemmin silmällä.
Kasvojen antaminen vankilaelämälle ei Ylitaloa kaduta.
– Dokkari oli hyvin tehty. Draamaa ja sanallista kärhämää naisvankien kesken on todellisuudessa enemmän kuin sarja antaa ymmärtää, mutta muutoin se antaa melko todenmukaisen kuvan vankilan arjesta.
Ainoa asia, joka Ylitaloa jäi harmittamaan, oli se, ettei kuvausryhmä päässyt hänen mukaansa vankisairaalaan.
– Jouduin sinne epilepsiakohtausten vuoksi. Olisi ollut hyvä, jos sitäkin puolta olisi näytetty.
Uusi tuomio edessä
Tiina Ylitalo on ollut vapaalla jalalla nyt kymmenen kuukautta. Seuraava 70 päivän vankilatuomio on edessä huhtikuussa.
– Se on vanhoista jutuista. Tämä Suomen oikeusjärjestelmä on niin ihanan hidas!
Tulevasta tuomiostaan huolimatta Ylitalo sanoo juuri nyt elämän hymyilevän.
Hän on ollut kuivilla vuoden 2021 tammikuusta saakka ja suunnittelee parhaillaan joko parturi-kampaajan tai viittomakielen tulkin opintoja.
– Mulla menee hyvin. Tukenani on ihana ystävä, jolle voin soittaa vaikka keskellä yötä. Rakkauskin kukoistaa. Olen ensimmäistä kertaa löytänyt rinnalleni miehen, joka ei tule samanlaisista taustoista kuin minä itse, nykyisin Pirkanmaalla asuva Ylitalo hymyilee.
