Varjo aukesi väärään suuntaan, suoraan kallioseinämään.

Silloin Paavo Pelto meinasi luovuttaa. Kuolema häämötti silmien edessä.

Kaikki tapahtui sekunnin murto-osassa. Klassisesti, mielessä kävi miljoonia ajatuksia ja vaihtoehtoja.

Kertaalleen miehen mieli jo päätti, että nyt valmistaudutaan osumaan. Toivotaan parasta. Ehkä henki säilyisi sittenkin.

Pelto ei kuitenkaan luovuttanut. Hän päätti taistella. Jollain ihmeen ilveellä mies selvisi ehjin nahoin maan kamaralle.

– Tiesin, että joskus niin kävisi. Että tekisi mieli luovuttaa.