Oman tekemisen kautta voi nousta korkealle, kun ei anna periksi. Ja yhdellä kädellä voi tehdä olosuhteiden pakosta vaikka kahden työt – niin kuin Janne Sihvon isoisä. Tämä oli tullut Karjalan evakkona Suomen puolelle 14-vuotiaana.

Toisen kätensä isänisä oli menettänyt miinaturmassa välirauhan aikana. Se ei kuitenkaan ollut este pärjäämiselle: hän nousi uittomiehestä kassööriksi eli kassanhoitajaksi.

– Isoisä oli meillä hyvin kunnioitettu henkilö ja elämäntyönsä kautta esikuva. Kuva on romanttinen, mutta siitä on jäänyt takaraivoon ajatus, että elämässä pitää yrittää ja siinä pitää olla jotain extremeä, sillä kerran täällä eletään.

Limingassa varttunut Sihvo, 30, on tehnyt musiikin maailmassa sitkeästi töitä, ensin klassisen kitaran parissa ja sitten laulun. Takana on monta vuotta epävarmaa freelancerin ja opiskelijan elämää. Ensi vuonna Sihvo saanee maisteriopintonsa päätökseen Sibelius-Akatemian laulutaiteen tutkinto-ohjelmasta.

– Laulajan ammatti on luonteeltaan epävarma ja maine on vaakalaudalla jokaisessa esityksessä. Tämä on marginaalinen ammatti, eikä joidenkin mielestä oikeaa työtä lainkaan, hän sanoo videopuhelussa.