Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Oulu2026 on avoi­muu­den, ei pois­sul­ke­mi­sen kult­tuu­ri­vuo­si

Helsingin Sanomien pääkirjoitus antaa virheellisen kuvan Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuodesta väittäessään, että lestadiolaisuus tai muu pohjoissuomalainen erityispiirre olisivat haitanneet hankkeen onnistumista.

Todellisuus on päinvastainen. Oulu2026 on alusta asti pyrkinyt siihen, että mukaan mahtuvat kaikki maailmankatsomukset, uskonnolliset yhteisöt ja myös erilaiset poliittiset näkemykset – juuri se on kulttuurisen elinvoiman edellytys.

"Kun noin 1 600 miestä ja poikaa laulaa yhdessä virsiä ja Siionin lauluja, ääni ei jää vain kuultavaksi – se tuntuu kehossa asti."

Avajaisviikonlopun tapahtuma Katedraali soi kumoaa HS:n väitteen täysin. Oulun tuomiokirkko täyttyi korkeatasoisesta musiikista, joka edusti pohjoissuomalaista osaamista parhaimmillaan. Kuten pastori Lauri Holm Laulumusiikin konsertissa totesi, Oulun tuomiokirkkoseurakunta on poikkeuksellisen vahva musiikillinen toimija monine kokoonpanoineen ja ammattilaisineen. Tämä osaaminen ei synny tyhjiössä, vaan elävästä paikallisesta kulttuurista.

Erityisen vaikuttava esimerkki Oulu2026-ohjelmistossa oli lestadiolaisten järjestämä miesten ja poikien lauluilta. Kun noin 1 600 miestä ja poikaa laulaa yhdessä virsiä ja Siionin lauluja, ääni ei jää vain kuultavaksi – se tuntuu kehossa asti. Tällainen kokemus on sekä taiteellinen että inhimillinen, eikä sitä voi mitenkään pitää kulttuuripääkaupungille haitallisena.

Pohjoissuomalaisten kotien vahva musiikkikulttuuri ja siihen liittyvä ammattitaitoinen osaaminen erottuvat valtakunnallisesti edukseen. Juuri tämä juurevuus, avoimuus ja omaleimaisuus luovat pohjan myös kansainväliselle kiinnostukselle. Oulu2026 ei sulje ketään ulos – se kutsuu mukaan.

Esa Kauppi

baritoni, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen