Varma kevään merkki Oulussa on, kun keskustelu kouluverkon supistamisesta alkaa. Lasten ja nuorten hyvinvointi vaatii paljon huomiota, yhä useampi kärsii ahdistuksesta ja koulupudokkuus näkyy jo alakouluissa.
Perusopetuslain takaama lähikouluoikeus on vaarassa, kun kouluja lakkautetaan vedoten säästöihin sekä vähentyneeseen oppilasmäärään. Kuitenkin opetushenkilöstö säilyy ja kuljetuskustannukset kasvavat.
Tällä menolla Oulun kaupunki ohjaa lapsiperheitä naapurikuntiin. Päinvastoin Oulun tulisi houkutella lapsiperheitä satsaamalla lähikouluihin. Aiemmat konsulttifirman suorittamat laskelmat koulujen lakkautusten säästöistä osoittautuivat virheellisiksi. Kuljetuskustannukset ja tukitoimien lisääntyvä tarve lisää kustannuksia.
Kaupunki keskittää investointeja ydinkeskustaan ja tiivistä rakentamista lähiöihin unohtaen reuna-alueiden kyläyhteisöt ja kuntaliitoskunnat. Tämä vaikuttaa huoltovarmuuteen ja näivettää kyliä. Monet perheet haluaisivat lapsensa pienempiin kouluihin ja väljempää asumista. Isoissa kouluissa nuoret kokevat enemmän turvallisuushaasteita, kuten kiusaamista, väkivaltaa ja päihteitä. Valvonta ja ongelmien esille tulo on vaikeampaa.
Oulun hyvinvointisuunnitelman tavoitteet – turvallinen elinympäristö, sujuva arki ja terveellinen elämäntapa – eivät toteudu kouluverkon harventuessa. Pienten, esimerkiksi hirsikoulujen rakentaminen, tukisi kotimaista puuteollisuutta, työtä ja tarjoaisi terveelliset oppimisympäristöt ja helpottaisi ongelmiin puuttumista varhaisesti.
Oulun tulevassa strategiassa pyrkimys on tiiviisti rakennettuun urbaaniin Ouluun. Mihin on unohdettu monimuotoinen asuminen ja kaupungin reuna-alueet?
Toivon viranhaltijoilta koulurauhaa sekä katsetta tulevaisuuteen. Oulu tulee nähdä kokonaisuutena, ei vain keskustan alueena. Kaupungin tulee tehdä kestävämpiä päätöksiä, jotka tukevat lasten hyvinvointia, veronmaksajien tasapuolisuutta sekä alueiden elinvoimaa pitkällä tähtäimellä.
Merja Rasinkangas
koulupoliisi, kansanedustaja, alue- ja kuntavaaliehdokas (ps.), Oulu