Harva nykyoululainen luultavasti vielä hetki sitten tiesi, missä sijaitsee Nykäsenojan talo. Silti talon ovat käytännössä kaikki oululaiset nähneet, jos ovat ajaneet keskustaan tai sieltä pois Pohjoisen alikulun kautta.
Nimensä Lävistäjän ja Kajaaninkadun kulmassa sijaitseva talo on saanut sen rakentajaperheestä. Talo edustaa 1940-luvun romantiikkaa.
Nyt talo on noussut otsikoihin, koska sen kohtalo on avoin. Talo on myynnissä. Hintapyyntö on lähes 1,5 miljoonaa euroa.
Jos talon kunto on huono, kuten sen nykyinen omistaja sanoo, sen päivät ovat päättymässä. Sellaista mesenaattia, joka ostaisi talon sen korjatakseen, on työlästä löytää.
Todennäköistä on, että paikalle nousee kuusikerroksinen kerrostalo. Yksi kaunis palanen Oulun jälleenrakennuskautta on siirtymässä historiaan.
Vanhan katoaminen kaupunkikuvasta herättää aina ajatuksia. Keskustelu on pulpunnut kiivaana Kalevan uutisenkin kommenttiosiossa. Toinen puoli kirjoittajista suree talon kohtaloa, toisen puolen mielestä "kaupungin pitää näyttää kaupungilta".
Tunteisiin meni myös esimerkiksi Oulun Osuuspankin päätös purkaa pääkonttorinsa Otto Karhin puiston laidalta. Paikalle kohoaa parin vuoden päästä uusi pankkirakennus ja sen ylimpään osaan asuntoja.
Päätös puhutti muun muassa siksi, että kadunmiehen silmissä talo näytti hyväkuntoiselta, ja sitä saattoi kehua kauniiksi. Miten uusi rakennus istuu kaupunkikuvaan, sen näyttää tulevaisuus.
On väistämätöntä, että kun kaupunki kasvaa, sen ydinosat tiivistyvät. Tämä on myös järkevää. Se esimerkiksi vähentää ihmisten liikkumisen sekä uuden kaupunki-infran rakentamisen tarvetta.
Vaikka vanhan purku tai maiseman muutos herättävät kansalaisissa ristiriitaisia tunteita, päättäjillä on kova paine mahdollistaa yksityisten toimijoiden hankkeet. Näin Oulussakin. Tämä on tullut näkyviin esimerkiksi torin rannan "Tervatornin" kohdalla.
Nykyinen Oulu ei voi olla samanlainen puutaloidylli, jollaisena se näyttäytyy vanhoissa valokuvissa. Harmillista on silti, ettei keskustan lähellä ole säilynyt pientäkään yhtenäistä "vanhaakaupunkia". Sellaisen voi nähdä useimmissa muissa Pohjanlahden rannikkokaupungeissa.
Oulustakin löytää joitakin erinomaisia esimerkkejä vanhasta rakentamistaidosta, mutta ne ovat siellä täällä sirpaleina. Näihin kuuluu esimerkiksi De Gamlas Hem.
Kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen riesana on Suomessa pitkään ollut opinkappale arkkitehtuurin kerroksisuudesta, siis eri aikakausien näkymisestä rakentamisessa. Sillä on perusteltu mielikuvituksetonta laatikkorakentamista vanhan ja monimuotoisen viereen. Uusi ei ole saanut jäljitellä vanhaa.
Tämän pahaa jälkeä aikaan saaneen ajattelumallin ote näyttää onneksi hiukan kirpoavan. Ruma kun on rumaa, vaikka sen millä termillä kuorruttaisi.