Yhdysvaltalaisessa, arvostetussa MIT-teknillisessä korkeakoulussa on tehty merkittävä tutkimus tekoälyn vaikutuksesta kognitiivisiin kykyihin. Koehenkilöt olivat nuoria opiskelijoita ja tehtävänä oli kaunokirjallisen esseen kirjoittaminen hyväntekeväisyyteen liittyvästä, eettisiä näkökulmia sisältävästä aiheesta.
Osa käytti Open AI:n Chat GPT -tekoälyä, osan piti suoriutua tehtävästä perinteisillä tiedonhakumenetelmillä ilman tekoälyä. Tutkimuksessa seurattiin koehenkilöiden aivojen konnektiivisuutta neljän kuukauden ajan.
Tulokset osoittivat, että ”tekoälyttömään” ryhmään verrattuna neuraalinen aktiviteetti oli merkittävästi vaimeampaa niillä, jotka käyttivät tehtävässä ChatGPT:tä. Ennakkoon voisi ehkä jopa luulla, että AI:n ansiosta aivojen toiminta saisi jonkinlaista "lisäboostia". Mutta kävikin päinvastoin – tekoälyä käyttäneiden aivot ehtivät jo neljässä kuukaudessa "laiskistua". Se, että aivot joutuvat ponnistelemaan "omin päin" ilman minkäänlaista keinoälytukea, näyttää olevan aivoterveydelle hyvää tekevä, kriittistä ajattelua ja luovuutta voimaannuttava kokemus.
ChatGPT:tä käyttäneillä oli huomattavia vaikeuksia yksittäisten, kirjoittamiensa lauseiden mieleen palautuksessa, kun sitä vastoin "tekoälyttömien" ryhmässä tämäntyyppisiä ongelmia ei juurikaan esiintynyt. Kognitiivinen suorituskyky jäi ChatGPT:ä käyttäneiden ryhmässä vertailuryhmään nähden selvästi matalammalle tasolle senkin jälkeen, kun tekoälyn käyttö oli lopetettu.
Havainto on huolestuttava, koska se viittaa siihen, että pitkittyvä, addiktiivinen tekoälyn ääressä notkuminen saattaa pitkällä aikajänteellä tuottaa pitempiaikaistakin haittaa aivoille. Tutkijat korostivat, että mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä suurempi on riski.
Maailmalta kantautuu huolestuttavia raportteja, että teini-ikäiset kokevat enenevässä määrin AI:n "ystävänä" ja "terapeuttina". Ei ymmärretä, että tekoäly-yhtiöt ovat kouluttaneet ChatGPT:n kaltaiset keskustelubotit niin sanotun immersiivisen tarinallisuuden periaatteella, eli keskustelubotit tekevät kaikkensa ”upottaakseen” käyttäjänsä pitkittyneeseen tarinalliseen yhteydenpitoon. AI-addiktio lisättäneen seuraavaan psykiatriseen tautiluokitukseen uutena toiminnallisen riippuvuuden muotona.
Tutkijat kiinnittivät huomiota myös koehenkilöiden esseiden laadullisiin ominaisuuksiin. AI-avusteisessa ryhmässä oli runsaasti nähtävissä mielikuvituksetonta, mekaanista leikkaa ja liimaa -tyyppisen työskentelyn jälkeä. Esseiden laatutaso oli AI-avusteisessa ryhmässä selvästi heikompi. Tekninen laatu saattoi olla moitteeton, mutta ChatGPT:tä käyttäneiden esseitä kuvattiin yleisesti adjektiiveillä "sieluton", "robottimainen", "vailla syvyyttä".
MIT:n tutkija Nataliya Kosmyna tekee tuloksista vahvan, oman johtopäätöksensä. Hän kertoo pelkäävänsä, että joku poliitikko keksii vielä ehdottaa "perustetaanpa GPT-lastentarha". Hän sivaltaa, että moinen ehdotus olisi esimerkki "absoluuttisesta pahuudesta ja tuhoavuudesta".
Jorma Laitinen
psykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori, yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiaalipolitiikan dosentti, Rovaniemi