Orpon hallitus on istunut nyt reilun vuoden. Hallitus on tehnyt tarpeellisia ja rohkeita päätöksiä talouden kehityssuunnan muuttamiseksi, näiden päätösten vaikutukset tulevat näkymään heti ja osaksi viiveellä. Nyt Pääministeri Orpo taitaa olla mahdottoman tehtävän edessä.
”Käännytyslaki” vaatii 5/6 osan enemmistön eduskunnassa; vasemmisto, osa demareista sekä yksittäiset edustajat vihreistä ja ruotsalaisista ovat ilman ryhmäpäätöstä lakia vastaan.
Ruotsalainen kansanpuolue on muutoinkin eduskunnan portaissa astumassa hallituksesta ulos ”tapaus Rydmanin” takia. Ministeri Rydman on se toinen hallituksen vetäjän mahdoton tehtävä. Näyttää siltä, että hallitus uppoaa, ellei perussuomalaisten Purra löydä Rydmanille korvaajaa. Tiedämme, että vapaassa demokratiassa on voitava kritisoida myös lehdistöä, mutta tässä ei ole kysymys Rydmanin ilmaisemasta kritiikistä itseään koskevista jutuista vaan julkinen ajojahti kohdistuu häneen persoonansa.
Käännytyslain tarkoituksena olisi määräaikaisena, poikkeuslakina, estää ihmistä hakemasta kansainvälistä suojelua Venäjän rajalla tai sen läheisyydessä. Lailla pyrittäisiin estämään Venäjältä suuntautuvaa välineellistettyä maahantuloa ilman valitusoikeutta.
Muutamat ”kaikki tietävät” lainoppineet katsovat lain rikkovan kansainvälisiä sopimuksia ja olevan ristiriidassa perustuslakimme kanssa. Näin on ja se on todettu lain valmistelussakin. Mutta laki tarkasti rajattuna ja määräaikaisena vastaisi tilanteeseen, jota 60–70 vuotta sitten ei edes osattu kuvitellakaan.
Vasemmistoliiton kansanedustajat, samat, jotka vastustivat myös Natoon liittymistä sekä muutamat demariedustajat perustavat näkemyksensä näihin oikeusoppineiden mielipiteeseen. Sama huuto kuultiin myös vuoden 2023 lopulla, jolloin jouduttiin sulkemaan Venäjän raja välineellistetyn maahanmuuton takia. Nuoret miehet taluttelivat lasten pyöriä. Mahtoikohan vuodelta 2000 olevan nykyisen perustuslakimmekaan esitöissäkään olla mainintaa tällaisesta toiminnasta, eli lain tulisi seurata aikaansa ja nähtävää tulevaisuutta.
Olisiko meidän kansakuntanamme nyt pysähdyttävä miettimään, missä mennään ja mitä on tapahtumassa? Maamme sisäinen ja kansalaisten turvallisuus on oltava etusijalla. Ihmiset kokevat nyt oman turvallisuutensa, terveytensä ja toimeentulonsa olevan uhattuna. Tämä epävarmuuden ja Venäjän toimien arvaamattomuus lisää kansalaisten epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja huolta maamme omien heikompiosaisten pärjäämisestä.
Epävarmuuden ja turvattomuuden tunne kanavoituu myös erilaisina ääri-ilmiöinä sekä toimii esimerkiksi rasististen ilmiöiden kasvualustana. Menneillä viikoilla myös rasismi on vedetty politiikan välineeksi. Eduskunta on malliesimerkki siitä, miten lähimmäisiä syytellään ja leimataan.
Pääministeri Orpo ja hänen hallituksensa on ratkaistava mahdoton tehtävä, muutoin hallitus kaatuu ennen kesälomiaan. Perussuomalaiset joutuvat vaihtamaan ministerinsä ruotsalaisten rauhoittamiseksi. Samalla on mietittävä suovatko he Timo Soinin iloita kannatuslukujensa alamäestä. Käännytyslain kohdalla hallituksen on otettava huomioon demareiden kynnyskysymykset ja lain suhmurointi valiokunnissa. Syksyllä on sitten edessä uudet haasteet.
Martti Leskelä
Kiiminki