Olin todistamassa iäkkään rollaattoria käyttävän henkilön kaatumista linja-autossa. Bussin liikkeelle lähtö oli aika reipasta, eikä matkustaja ollut ehtinyt istumaan. Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmasti, vaikka kaatuminen varmasti tuntui.
Oulun kaupunki on tarjonnut iäkkäille asukkailleen Onni-palveluliikenteen kyytejä. Bussit hakevat asiakkaan kotoa ja vievät kohteeseen perille saakka. Kyytiä voivat käyttää henkilöt, jotka tarvitsevat liikkumisen apuvälinettä, ikääntyneet, joilla on vaikeuksia liikkua, tai muistisairaat avustajansa kanssa.
Mikä upea ja edullinen palvelu ja kädenojennus iäkkäille ja huonosti liikkuville oululaisille!
Kaupunki näki kuitenkin hyväksi vähentää Onni-palvelulinjan vuoroja syyskuun alusta alkaen. Linjojen vähennys näkyy erityisesti keskustan ulkopuolella asuville.
Luin Oulun joukkoliikennejaoksen Onni-palvelulinjan liikennettä koskevan selvityksen. Siinä keskityttiin pääasiassa matkojen järjestämisen tekniseen puoleen, palvelun käyttöasteeseen ja kustannuksiin. Sadat tuhannet ja miljoonat eurot vilisivät sivuilla, ja tulevilla kustannussäästöillä oli varmasti helppo vakuuttaa päätöksentekijät siitä, että palvelu on liian hyvä, sitä pitää heikentää.
Pohde sai selvityksessä ryöpytystä muun muassa siitä, että hyvinvointialueen oululaiset asiakkaat käyttävät linjaa ilman maksua eikä Pohde osallistu kustannuksiin lainkaan.
Olisipa ollut hienoa, jos selvityksestä ja pöytäkirjasta olisi saanut lukea, miten monella tapaa Onni-palvelulinja tukee ikäihmisten ja huonosti liikkuvien oululaisten veronmaksajien hyvinvointia ja omaehtoista selviytymistä. Selvitystä laadittaessa olisi voinut hyödyntää ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia (IVA) ja myös osallistaa palvelun käyttäjä- ja tilaaja-asiakkaat työpajoihin.
Asuinalueilta, joilta nyt linjoja on vähennetty, ei välttämättä enää pääse asiointireissuille eikä harrastuksiin turvallisesti tai lainkaan. Liikkumattomuus ja kotiin jääminen maksaa sekin tavalla tai toisella. Maksu tapahtuu inhimillisesti katsottuna epätoivottavalla tavalla, kaatumisina busseissa tai liukkailla teillä, sairastumisina, yksinäisyytenä, masennuksena. Kova hintalappu.
Päättäjien on tärkeää tiedostaa päätöksenteossa, että kasvanut eliniän odote tarkoittaa käytännössä sitä, että raihnaisia ja raihnaistuvia ihmisiä on enemmän nyt ja tulevaisuudessa. Voisimmeko kunnioittaa myös heidän ihmisarvoaan niin, että soisimme heille mahdollisuuden elää, olla ja toimia vähenevällä toimintakyvylläkin tasavertaisesti muiden kanssa?
Kalevan päätoimittaja Antti Kokkonen kirjoitti 2.12.2023 päivättyyn Kalevaan: ”Yhteiskunnan sivistystä voidaan mitata monin tavoin. Yksi on katsoa, kuinka se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia”. Tätä ajatelmaa Oulun kaupungin päätöksentekijöiden kannattaisi aika ajoin palauttaa mieleen ja tehdä päätöksiä inhimillisyys edellä kaikille meille kaikenlaisille oululaisille.
Liisa Pitzén
Oulu