Muutaman päivän kuluttua alkaa Oulun kunnia olla Euroopan kulttuuripääkaupunki. Se on suuri mahdollisuus tuoda esille parhaita piirteitä, joita Oulusta löytyy. Kiinnostavaa ohjelmaa tuntuu olevan tarjolla.
Muutama asia aiheuttaa mielessäni ristiriitaisia tunteita. Olisin toivonut, että Oulu olisi ottanut julkisilla kulkuneuvoilla tulevat vieraat vastaan uudessa, asianmukaisesti toimivassa matkakeskuksessa. Vaan eipä ota, enkä usko sellaista Oulussa elinaikanani näkevänikään.
Yliopisto olisi voinut ainakin sivustakatsojan mielestä osallistua rakentavammin kulttuuripääkaupunkivuoden toteutukseen. Oulun valtuusto teki Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi päätöksen hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
Mitäpä teki Oulun yliopisto? Se sulki näyteikkunansa, eläinmuseon, ovet marraskuussa 2017. Pahat aavistukset valtasivat mieleni. Onko tämä alkua koko yliopiston hajottamiselle?
Kari Virran arkkitehtitoimisto voitti yliopiston kansainvälisen suunnittelukilpailun 1960-luvulla. Yksi idea suunnittelussa oli pohjoinen sijainti. Oli kätevää saada kylmässä ilmastossa toiminnat saman katon alle. Suuret yhteiset ravintolat, luentosalit ja aulatilat soivat mahdollisuuden tutustumiseen ja synergiaan. Vuosikymmeniä rakennettiin yhteistyötä muiden tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa. Tulosta syntyi.
Vaan sitten yliopiston johdon mielessä syttyi ajatus: on saatava muutos! Viisi kilometriä Rotuaarin pallosta on liian pitkä matka. Ydinkeskustaan on päästävä. Sekaisin menivät niin kaupungin suunnitelmat kuin yliopiston varsinaisen toiminnan kehittäminen ja kulttuuripääkaupunkivuoden hyödyntäminenkin. Kaupungin päättäjät onnistuivat ainakin osittain pelastamaan Raksilan kaupungin tarpeisiin.
Rehtori Arto Maanisen haastattelusta Kalevassa 17.12. jäi se mielikuva, että asiat ovat pahasti levällään. Jopa se kysymys, suostuuko valtio antamaan rahoitusta vai rakentaako yliopisto itse. Taloudelliset laskelmat vaikuttaa tehdyn tarkoitushakuisesti. Yliopisto saa valtion rahoitusta suoritettujen perus- ja jatkotutkintojen perusteella. Pitääkö rimaa laskea, että saadaan rahaa seiniin?
Vanhoissa sivistysmaissa yliopistorakennuksilla on myös kulttuuriarvoja. Meillä ei tunnu olevan kulttuuriarvoja rakennuksilla, ei historiallisilla kerrostumilla, eikä taideteoksilla. Mitä niille tapahtuu?
Olen iloinen, että sain viimeisenä työnäni Oulun yliopistossa toimittaa lahjaksi tarkoitetun kirjan "Inspiroivat tilat. Rakennus- ja kuvataidetta Oulun yliopistossa". Kirja on suomen- ja englanninkielinen. Sen kuvat otti arkkitehti, valokuvaaja Ilpo Okkonen, jonka toimistossa tehtiin myös graafinen suunnittelu. Taideteokset kirjaan valitsimme yhdessä taidehistorian lehtori Jorma Mikolan kanssa. Jääpähän se muistoksi jälkipolville Oulun yliopiston suuruuden päivistä Linnanmaalla.
Elna Stjerna
Oulun yliopiston viestintäpäällikkö 1983–2002 ja kulttuurikoordinaattori vuoteen 2008