Luonto: Uhan­alai­set tör­mä­pääs­kyt kai­voi­vat jälleen pe­sä­ko­lon­sa ou­lu­lais­ra­ken­ta­jien hiek­ka­ka­soi­hin

Vaatteet: Kaksi ou­lu­lais­ta vaa­te­yri­tys­tä tais­te­lee pi­ka­muo­ti­bis­nes­tä vastaan

Oulu: Kii­ke­liin suun­ni­tel­tu me­ri­kyl­py­lä hakee jälleen li­sä­ai­kaa – ja on to­den­nä­köi­ses­ti saa­mas­sa sitä

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Kolumni
Tilaajille

Onko Natosta tulossa uusi Neu­vos­to­liit­to suo­ma­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa?

Suomessa on pitkä perinne konsensushakuisuuteen, ja siihen on hyvät syynsä. Jossain vaiheessa Natosta pitää kuitenkin keskustella perinpohjin ja myös kriittisesti, kirjoittaa päätoimittaja Sanna Keskinen.

Muutama viikko sitten vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kritisoi Suomea ulkopolitiikan konsensusfetissistä osallistuessaan Kirjamessuilla keskusteluun Nato-Suomesta ja Suomen ulkopolitiikasta.

Konsensusfetissillä Kontula tarkoittaa sitä, että Suomessa on vahva taipumus pyrkiä yksiäänisyyteen ja -mielisyyteen. Emme ole järin hyviä sietämään erimielisyyksiä tai argumentoimaan niistä rakentavasti.

Etenkään ulkopolitiikassa ei soraääniä ole katsottu hyvällä. Ne kun keikuttavat uhkaavasti venettä, johon meidät on ison ja aggressiivisen naapurin vieressä sullottu.

Kansakunnan yhtenäisyys on turvalauseke, josta pieni maa saa lisäsuojaa.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.