Viime aikoina on puhuttu paljon kouluruokailusta. Erittäin huolestuttavaa on, että monet jättävät tämän ilmaisen edun kokonaan käyttämättä. Lastenlapsieni kautta tiedän, miten terveellinen ja monipuolinen ruokatarjoilu Oulun kouluissa nykyään on.
Itse aloitin koulun 40-luvun loppupuolella Tampereella. Aleksanterin kansakoulun piharakennuksessa oli ruokailuun sopiva tila. Pari ruokalajia tulee mieleen: hyvin vetinen hernekeitto ja niljakas kauravelli. Ruoan nautimme seisten pöydän vieressä. Mitään muuta, kuten leipää tai maitoa, ei ollut tarjolla. Söimme kiltisti lautasen tyhjäksi.
Koulunkäyntini jatkui sitten tyttölyseossa. Parin tunnin ruokatauolla kävimme kotona syömässä. Sitten tilanne muuttui, kun läheisestä työväentalon ruokalasta alettiin tuoda luokkiin peltiämpäreillä ruokaa, lähinnä jotain keittoa. Se maksoi, ja niinpä osa oppilaista söi omia eväitä.
Mieheni ja hänen kolme veljeään kävivät lukion Kajaanissa. He asuivat vuokrahuoneessa ja söivät viikon kotoaan tuotuja eväitä: maitoa, leipää, voita ja kananmunia. Mitään kouluruokailua ei ollut. Jotkut maalta tulleet saattoivat käydä syömässä maksullisissa ruokaloissa, jos heillä oli siihen varaa.
Koulussa työurani tehneenä olen saanut seurata, kuinka kouluruokailu on kehittynyt. Tarjolla taitaa olla niin hienoja ruokalajeja, että oppilaat jopa toivovat enemmän kotiruokaa. Onkohan se perunamuusia ja lihapullia!
Kirsti Korhonen
Oulu