Onko kaikki nyt hyvin? Ei mielestäni, ja varmasti tulee kuraa niskaan, mutta kestän sen kyllä.
Olen syntynyt 1951 ja kaikki oli hyvin. Äiti teki kotityöt ja isä kävi töissä. Meitä oli viisi sisarusta. Oli lämmin koti, hyvää ruokaa, terveyttä, puhtaat vaatteet päällä ja vaikka vitsa oli oven päällä listan alla, kotona oli turvallista. Vitsa oli kaiken varalta, en kuitenkaan muista, että sitä olisi tarvinnut käyttää.
Koulussa ja kotiseudulla oli mukavat kaverit, joten mikäpä siinä oli ollessa. Turvallisuutta oli se, että kotona ja koulussa oli kaikki hyvin, vaikka aika ei ollut sellaista lähes kaiken sallivaa, kuten nyt. Ei ollut lasten ja nuorten pahoinvointia, ei koulussa eikä kotona.
Presidenttinä toimi lähes kaikkien ikäisteni muistama Urho Kaleva Kekkonen. Hän toimi pressana vuodesta 1956 vuoteen 1982 saakka, siis yli 25 vuotta. Urkki otti vastaan itäisen naapurimme päämiehiä ja silloin pusut mäiskähtelivät. Miksipä ei, kun asiat oli ok.
Puutavaraa, autoja ja muutakin tavaraa tuli, sekä vastaavasti myös meni. Ihmiset liikkuivat itärajan yli puolin ja toisin. Iltaisin Urkki viihdytti vieraitamme karvalakki kallellaan, laulellen ”tyttöni, tyttöni mun, olethan sinä mun." Hän poltteli paksuja sikareita, ja kaikilla oli hauskaa. Välit oli kunnossa.
On eletty yli 80 vuotta turvallisessa Suomessa, mutta nyt on alkanut pelottaa tämä meno. Siis ennen oli töitä ja Urkki hoiti sekä sisä- että ulkopolitiikan. Muistan, että hän hajotti hallituksen, kun Suomen työttömyys ylitti sadantuhannen rajan. Tänään ei taida presidentin valta riittää moiseen, vaikka työttömyys on jo noin kolmesataatuhatta. Ainoastaan työministeri vaihtuu, ja hänkin lausui ensimmäisissä lausunnoissaan, että odotellaan, kyllä ne ajat tästä paranee.
Diktaattorit riehuvat maailmalla. Venäjä myy energiaa ja varustaa tuloilla puolustusvoimiaan valmistamalla droneja, ohjuksia, panssarivaunuja, tykkejä ja niin edelleen. Rapakon toisella puolen talous pelaa puolustusteollisuuden tuloilla.
Jenkit tappeluttaa kansoja ympäri maailmaa saadakseen testattua uusimpaa aseteknologiaansa, ja tietenkin myymällä aseitaan. Lähi-idässä Israel tappaa palestiinalaisia kuin kärpäsiä, ja Venäjä röykyttää Ukrainaa jo neljättä vuotta.
Presidentti Tarja Halonen pyysi aikoinaan luopumaan jalkaväkimiinoista, kun näki yhdellä jalalla känkkääviä lapsia ja muitakin vammaisia ihmisiä. Ei nykyistä sotaa käydä jalkaväkien kesken, vaan rautaa tulee ilmasta. En pidä tappamisesta, ja mielestäni sodat ei lopu sotimalla.
Vihollinen tulee idästä ainakin jo silloin sanottiin, kun itse kävin armeijan 1970–1971. ”Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään”, sanoo vanha sananlasku. No, itsekin muistelen vanhoja ”hyviä” aikoja, mutta ajat muuttuu.
Sen verran olen historiaa tutkaillut, että talvisodan aloitti Neuvostoliitto ja myös heidän toimestaan ajettiin Hitlerin porukat pois Suomesta. Onneksi noista ajoista on jo yli 80 vuotta.
Pelkään pahoin, että rapakon takainen ”ystävämme” haalaa Suomeen vielä atomipommin. Onko silloin turvallista? Ei mielestäni. Ei turvallisuus koostu aseista vaan jo aiemmin mainitsemistani arvoista. Aina ollaan rähmällään johonkin suuntaan, mihinkähän nyt, sen viisaammat sanokoon.
Teuvo Blomster
Oulu