Tulipalot: Tältä näyt­tä­vät tu­li­pa­lon jäljet Oulun Ran­ta­ka­dul­la

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ongelma vien­ti­ve­toi­ses­sa työ­mark­ki­na­mal­lis­sa – olisi hyvä, jos por­va­ri­hal­li­tus uskoisi va­kuut­ta­vam­min mark­ki­na­ta­lou­den toi­min­taan

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon, jopa kiivaastikin, niin sanotusta vientivetoisesta työmarkkinamallista. Ajatus on, että keskeisillä vientialoilla sovittavat palkankorotukset asettaisivat ylärajan muiden alojen palkankorotuksille.

Tämän työmarkkinamallin suunnitelmaan sisältyy ainakin yksi ongelma, joka puuttuu voimakkaasti markkinoiden toimintaan.

Orpo-Purran hallituksen ohjelmassa (s. 61) lukee: ”Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn vahvistamiseksi hallitus vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia. Laissa työriitojen sovittelusta säädetään, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella.”

Hallitus haluaa vaikuttaa markkinoiden hinnoitteluun lainsäädäntötoimilla. Määräys palkankorotuksen ylärajasta työriitojen sovittelulaissa puuttuu suoraan markkinamekanismin toimintaan, ja vie ajatukset menneisyyteen, hintasäännöstelyn aikaan.

Suomessa luovuttiin hintasäännöstelystä reilusti yli kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1988. Hintasäännöstely talouselämän ohjauskeinona ei toteuttanut tarkoitustaan. Hinnat määräytyvätkin paremmin markkinoilla kuin viranomaisen toimesta.

Markkinatalouden toimintaa säätelee hintajärjestelmä. Hyvin toimivassa markkinataloudessa, joihin myös työmarkkinat kuuluvat, hinnat (ml. palkat) määräytyvät markkinoilla olipa siellä täydellinen tai epätäydellinen kilpailu.

"Hinnat määräytyvätkin paremmin markkinoilla kuin viranomaisen toimesta."

Pitkään Suomen työmarkkinoilla voimassa olleessa bilateraalisessa monopolissa keskusjärjestöt sopivat tulevasta palkkakehityksestä solmimalla ns. keskitetyn sopimuksen. Tästä menettelystä on jo jokin aika sitten luovuttu ja menty kohti hajautetumpaa järjestelmää. Markkinavoimat toki pääsivät esiin myös tällaisessa epätäydellisen kilpailun tilanteessa. Lopulliset sopimuskauden aikana toteutuneet palkat nousivat yleensä enemmän kuin mitä oli sovittu; oli palkkaliukumia.

Suomessa ei tarvita paluuta edes tämän tyyppiseen hallituksen esittämään hintasäännöstelyyn, mikä hankaloittaa markkinamekanismin allokointitehtävää. Jos jonkin ammattiryhmän tarjoaman työpanoksen kysyntä kasvaa, sen palkat nousevat. Tätä mekanismia ei ole syytä lainsäädäntötoimilla kahlita.

Olisi hyvä, jos porvarihallitus uskoisi vakuuttavammin markkinatalouden toimintaan. Joka tapauksessa suomalaiset työmarkkinat joutuvat uusiutumaan ennen kaikkea kansainvälisen kilpailun paineessa. Paluu, edes osittaiseen, hintasäännöstelyyn ei auta asiaa vaan pikemminkin haittaa sitä.

Yleensä markkinat korjaavat itse itsensä. Jos näin ei tapahdu, köyhdymme ja paikkamme maailman maiden tulonjaossa putoaa alemmas. Tuskin omilla toimillamme haluamme edesauttaa sellaista kehitystä.

Mikko Puhakka

kansantalouden professori, emeritus, Oulun yliopisto