Alkavalla viikolla tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun tankit vyöryivät Moskovan kaduilla osana Neuvostoliiton lopulliseen luhistumiseen johtanutta, epäonnistunutta vallankaappausyritystä. Muutaman päivän ajan maailman katseet keskittyivät kuolinkorinoissaan kamppailevaan Neuvostoliittoon, ja monin paikoin – ei vähiten Suomessa – pelättiin, mitä tuleman pitää.
Itse olin tuolloin lukiolainen enkä erityisen valveutunut yhteiskunnallisesti. Maailman suurtapahtumia lähempänä sydäntä olivat nuoren arkeen liittyneet pienet ja suuret asiat: koulu, kaverit ja kasvukivut.
Tuohon aikaan lapset ja nuoret olivat nykyistä paremmin suojassa maailman melskeiltä, koska informaatiotulva, johon heillä oli pääsy, oli vain pieni noro nykyisestä.