Lähdin ehdokkaaksi aluevaaleihin, koska haluan tuoda päätöksentekoon terveydenhuollon ammattilaisten ja asiakkaiden ja omaisten näkemykset ja kokemukset terveyden- ja sosiaalihuollon palveluista.
Pohde on kehittänyt hoidon jatkuvuusmallia, jossa asukkaille nimetään omalääkäri ja erityisesti paljon palveluita tarvitseville ja kansansairauspotilaille myös omahoitaja. Oman terveydenhoitajatyöuranikin palkitsevimpia hetkiä oli, kun sain työskennellä pitkäjänteisesti asiakkaitteni kanssa ja tarvittaessa myös "saatella" heitä seuraavalle asiantuntijalle. Väitän tämän olleen vaikuttavaa ja kustannustehokastakin, kun asiakas oli hoidon piirissä nopeasti ja saimme myös ennaltaehkäistyä uusia terveysongelmia.
Moni on kertonut, että hoito on hyvää mutta hoitoon pääsy on vaikeaa. Tätä problematiikkaa tunnistan itsekin. Omalääkäri- ja omahoitajamallilla pureudutaan muun muassa tähän ongelmaan.
Helsingin Sanomat julkaisi 2.3. jutun ”Sotkamon ihmeestä”, jossa kerrottiin kuinka Sotkamossa ei ole useampaan vuoteen ollut jonoja vastaanotolle. Ratkaisu on ollut omahoitajamalli. Asiakas pääsee halutessaan lääkäriin mutta Sotkamon mallissa hoitaja pysyy samana ja lääkäri voi vaihdella.
Sotkamon terveyskeskuslääkäri Tuula Sassi kertoo lehdessä näkemyksistään: "Omalääkärimallia on viime aikoina suitsutettu Suomen terveydenhuollon pelastajaksi. Sassi ei oikein tiedä, mitä siitä sanoisi. Heillä Sotkamossa kun toimintamalli perustuu omahoitajiin – ja sen varassa homma toimii."
Itsekin epäilen, saadaanko jokaiselle omalääkäri. Olen myös sanonut, että mikään rahamäärä ei ole sellainen, jolla saisi houkuteltua lääkärin terveysasemalle, jos terveysaseman toimintakulttuuri ei ole kunnossa. Työn pitää olla palkitsevaa niin hoitajalle kuin lääkärille. Enkä puhu nyt rahasta. Olisiko ratkaisu omahoitajamalli? Saisimmeko näin myös lääkäriresurssia terveysasemille ja mielekkäitä työnkuvia ammattilaisille? Kannattaisi kokeilla.
Satu Rimpeläinen
th, sh, aluevaaliehdokas (kesk.), Pyhäntä