Olipa kerran muuan aivan tavallinen, köyhänpuoleinen mutta sisukas nuori neito. Hän eleli rauhallista, arvopohjaiseen realismiin perustuvaa elämäänsä pikkuruisessa mökissään järven rannalla keskellä korpea.
Mutta kas, niinpä vain sattuikin, että pihalle tupsahti korea keikari. Ikää komeljanttarilla oli reippaanlaisesti, mutta vanhuutensa hän peitti sukkelaan sanailuun ja hurmaavaan flirttiin.
Keikari oli näet pistänyt merkille mökin ympärillä humisevat koskemattomat perintöhongikot ja polun varren kivessä lupaavasti kiiltelevän metallin.