Kahdeksan neliötä omaa rauhaa. Sinisten unikkoverhojen alta näkymä parkkipaikalle ja biljardisalin sisäänkäynnille. Kämppiksen kanssa yhteinen keittokomero. Yhteiskäytössä olevassa wc:ssä muovilattia, suihku, pytty, pieni allaskaappi ja käsienpesuallas.
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) tarjoama sänky oli rikki, joten kannoimme muuttoporukan kanssa sisään serkkujen vanhan kerrossängyn ja perheen vanhan levitettävän sohvan.
Siinä tiivistettynä ensimmäinen opiskelija-asuntoni Välkkylän vanhimmassa, nykyisin Seponpajaksi nimetyssä talossa vuonna 2003.
Vuokra, 208,25 euroa, piti maksaa joka kuukauden 5. päivä, heti opintotuen tulemisen jälkeen. Kela auttoi itsenäistymistäni 166,60 euron asumislisällä, joka tuli 213,60 euron opintotuen päälle.
Olen ehkä viimeistä opiskelijoiden sukupolvea, joka oli valmis jakamaan kotinsa ventovieraan kanssa, kunhan vuokra oli halpa.
Iso muutos oli kuitenkin jo käynnissä. Moni ystävistäni arvosti asumisen mukavuutta ja ahersi illat töissä maksaakseen isommat neliöt, hienommat keittiöt ja parvekkeet keskustassa.
Sittemmin tahti on vain kiihtynyt. Opiskelijat ovat esitelleet julkisuudessa satoja euroja maksavia kämppiään, joissa sisustus on tip top. Sukulaisten nurkista pelastetut huonekalut eivät riitä some-kelpoiseen elämään.
Eikä Seponpajassa ole enää soluja, vaan peruskorjauksessa siihen remontoitiin yksiöitä. Niiden vuokra on noin 300 euroa.
Silti Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) ammattikorkeakoululaisille tekemässä AMK-opiskelijoiden arvot ja asenteet -tutkimuksessa vuodelta 2019 kolme neljästä vastaajasta kertoo edullisen hinnan tärkeimmäksi kriteeriksi asunnonvalinnassa.
Syntyi valtava poru, kun Petteri Orpon (kok.) hallitus ilmoitti tiistaina osana kehysriihen leikkauksista vievänsä opiskelijoilta oikeuden yleiseen asumistukeen ja palauttavansa heidät Kelan opintotuen asumislisälle.
Suomen ylioppilaskuntien liitto lisäsi kirosanan tyrmistyneen tiedotteensa otsikkoon. Ammattikorkealaisten SAMOK tyytyi sovinnaisempaan muotoiluun, mutta viesti oli sama: esitystä ei sulateta.
Yleinen asumistuki on ollut opiskelijoiden saatavilla vuodesta 2017, ja tasoltaan se on asumislisää suurempi. Hallitus arvioi saavansa muutoksella 57 miljoonan euron säästön.
Hallituksen taustamateriaaleissa uuden asumislisän tasoksi on arvioitu noin 260 euroa. Tällä hetkellä yksin asuvien opintorahan saajien keskimääräinen asumistuki on noin 273 euroa kuussa, kun huomioon otetaan tukeen jo tehdyt leikkaukset.
Vuonna 2022 tehdyn Eurostat VIII -tutkimuksen mukaan suomalaisen opiskelijan keskimääräiset asumismenot ovat yli 450 euroa vuodessa.
Perinteisesti suomalaisuuteen on kuulunut ajatus siitä, että omilleen muuttava aloittaa vähästä, opiskelee nopeasti niukkuuden keskellä ja töihin päästyään alkaa pikkuhiljaa nostaa elintasoaan ja kerryttää varallisuuttaan.
Sitten ideaali murtui, kun koulutus, edes korkea sellainen ei enää tarkoittanut varmaa työpaikkaa. Eikä se käynyt eilen, vaan epävarmuus tulevaisuudesta oli opiskelijoiden arkea jo 1990-luvulla. Sen jälkeen maailma ei ole muuttunut ainakaan selkeämmäksi ja ennustettavammaksi.
Ehkä siksi ei ole ihme, että asumiseen halutaan panostaa heti omilleen muutettua. Miksi kannattaisi kituuttaa, jos ei usko, että joskus asiat ovat paremmin?
Vaikka moni haluaa asua leveämmin, kyllä solukämppiäkin PSOASilta vielä löytyy. Halvimmat ovat jopa halvempia kuin se missä asuin parikymmentä vuotta sitten. Nyt soluasuntoon pääsee jopa 150 eurolla kuussa.
Opiskelija-asuntojen tarjoajat kertovat halpojen asuntojen kysynnän räjähtäneen jo viime syksynä.
Näyttäisi, että kun tukea asumiseen ei ole entiseen malliin saatavilla, halvemmat asunnot alkavat taas kiinnostaa. Ehkä samalla syntyy uusi sukupolvi, joka osaa jälleen nauttia soluasumisen ihanuudesta.