Pudonneet tai putoamassa olemme. Mielestäni Suomea talouden suhteen lähes parinkymmenen vuoden ajan on johdettu vähemmän menestyksekkäästi.
Tämän konkreettisesti kertovat tilastot, jotka osoittavat, että Pohjoismaiden talouksien kehityksestä olemme vuosi vuodelta jääneet rutkasti jälkeen. Olemme ainoa euromaa porukassa, mutta se ei liene jälkeen jäämisemme syyllinen. Syy ei myöskään liene ikääntyvän väestömme.
Kansakunnan johtaminen on ollut turhan lyhytjännitteistä. Tavoitteet ovat olleet vaalikauden mittaisia sekä tavoitteilla on kalasteltu kapea-alaisesti puolueiden omien kannattajapiirien etuja kannatuksen takaamiseksi.
Olisi kymmeniä vuosia sitten ollut tartuttava toimiin vähäisen syntyvyyden korjaamiseksi kansakuntaa reippaasti vahvistavaan suuntaan. Olisi pysyttävä elämään niin, että joka vuosi, laman aikanakin, yhteiskunnan talous jää plussan puolelle.
Olemme jo ainakin vuosikymmenen ”syöneet enemmän kuin tienanneet”. Tämä on tulosta siitä, että kotimainen talousympäristö ei ole tarpeeksi suosinut bisneksen tekoa eikä tuotannollisia investointeja, vaan toimillamme on jopa kartettu sellaisia investointeja. Nokian puhelimien kompastuttua ei kunnollista talouskehitystä ole satu aikaan. Jäätiin makaamaan entisen menestyksen päälle.
Poliitikot juuttuivat informoimaan ja uskomaan julkaistuja tutkimuksia, jotka sijoittavat maamme kilpailukykyisimpien maiden joukkoon. Ongelma vaan on ollut se, että kannattavia tuotannollisia investointeja maahamme syntyy ja tulee niukasti. Paremminkin jo täällä olevia myydään muualle.
Eduistamme sekä mahdollisuuksistamme olisi pidettävä kiinni.