Olen keskustellut monen luokanopettajan, aineenopettajan, erityisopettajan ja varhaiskasvatuksen opettajan kanssa työhyvinvoinnista. Yhteinen näkemyksemme on, että hyvinvoiva opettaja kykenee vastaamaan paremmin lasten tarpeisiin ja keskittymään olennaiseen: opettamiseen ja kasvattamiseen.
Kannustava ympäristö, oikeudenmukainen palkkaus ja riittävät resurssit ovat työhyvinvoinnin kannalta välttämättömiä. Työntekijä, joka kokee itsensä tärkeäksi osaksi työyhteisöä, tekee työnsä paremmin ja jaksaa joustaa. Liiallisen työkuorman alla oleva työntekijä taas on vaarassa uupua.
Tutkimusten mukaan jopa puolet opettajista on harkinnut alanvaihtoa, ja eräs pian luokanopettajaksi valmistuva kertoi harkitsevansa hakeutumista heti muihin kuin opetustehtäviin.
Erityisen kuormittavaa on se, kun oppilas ei riittämättömien resurssien takia saa tarvitsemaansa tukea. Esimerkiksi pienryhmäpaikkoja on vähän, joten niistä hyötyvät oppilaat jäävät usein vastoin omaa etuaan yleisopetuksen luokkaan. Yksikin pienluokkaa tarvitseva oppilas yleisopetuksen luokassa voi saada opettajan väsymään, koska aika ei riitä tukemaan häntä riittävästi. Resurssien puute estää usein myös sujuvan yhteistyön eri ammattilaisten kanssa. Tämä tulee kalliiksi, jos ajaudumme tilanteeseen, jossa opettajat uupuvat ja lapset kärsivät tuen puutteesta.
Kaupunki voi vaikuttaa opettajien hyvinvointiin muun muassa huolehtimalla riittävistä resursseista, kattavasta työterveyshuollosta ja tarjoamalla työnohjausta opetus- ja ohjaustyötä tekeville. Työnantaja voi myös varmistaa työsuhteiden jatkuvuuden maksamalla määräaikaisessa työsuhteessa oleville kesän ajalta palkan sekä vähentämällä työsuhteiden ketjuttamista. Kaupungin on huolehdittava, että valtion lisärahoitus oppimisen tukeen todella käytetään siihen.
Nyt on oikea aika vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin, jotta varmistetaan opettajien pysyminen alalla ja laadukkaat koulutuspalvelut myös tulevaisuudessa.
Miia Lehtisaari
erityisluokanopettaja, alue- ja kuntavaaliehdokas (kok.), Oulu