Nyt on aika herätä puo­lus­ta­maan maa­kun­ta-ar­kis­to­ja – toi­mi­pis­teet ovat tär­kei­tä pai­kal­lis­his­to­rian tut­ki­muk­sen ja pe­rin­tei­den yl­lä­pi­tä­mi­sen kan­nal­ta

Kansallisarkisto tiedotti viime viikolla suunnitelmista luopua viidestä toimipisteestä, laajentaa keskusarkistoa ja lisätä merkittävästi digipalvelujen käyttöä.

Kansallisarkisto perustelee muutosta perusrahoituksen leikkausten ohella sillä, että käynnit tutkijasaleissa ovat merkittävästi vähentyneet. Toisella puolen digitaalisten palveluiden käyttö on lisääntynyt. Sen lisäksi, että Kansallisarkisto on aiemmin ilmoittanut luopuvansa Hämeenlinnan ja Jyväskylän toimipisteistä, nyt oltaisiin lakkauttamassa Oulun, Joensuun ja Mikkelin Pirttiniemenkadun ja Helsingin Siltavuorenrannan toimipisteet.

Arkistojen digitalisaatio on myönteinen ja tutkijoiden työtä helpottava asia. Esimerkiksi itse olen hyödyntänyt tutkimuksissani paljon digitoituja sotapäiväkirjoja. Arkistojen makasiineihin taltioituja valtavia aineistomääriä on kuitenkin mahdoton digitoida. Arkistolaitoksen nyt tarjoaman digitointipalvelun toimitusnopeus on aivan liian hidas ajatellen usein pienillä apurahoilla aikapaineessa tehtävää tutkimustyötä.

Keskeinen osa tutkimusprosessia on neuvonta ja hyvä asiakaspalvelu, jota Kansallisarkiston toimipisteistä on saanut. Kansallisarkiston maakunnalliset toimipisteet ovat ensisijaisen tärkeitä paikallishistorian tutkimuksen ja perinteiden ylläpitämisen kannalta. Vastaamaton kysymys on myös, miten yliopistopaikkakunnilla historia-alalla tehdään jatkossa paikallista tutkimusta, opetetaan arkistotyötä ja tehdään opinnäytetöitä ilman arkistoa.

Tiedeyhteisön parissa moni kokee, että Kansallisarkisto on nyt tekemässä suurta tiedepoliittista linjausta ilman kunnollista keskustelua historia-alan toimijoiden kanssa. Tähän on nyt saatava muutos. Sulkemisten sijaan olisi etsittävä keinoja jatkaa toimintaa esimerkiksi tekemällä yliopistokaupungeissa nykyistä huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä korkeakoulujen kirjastojen kanssa.

Nyt on paikallisten vaikuttajien ja kansanedustajien myös aika herätä puolustamaan maakunta-arkistoja ja samalla vaatia valtiolta Kansallisarkiston perusrahoituksen kestävää turvaamista. Kansallisarkiston tehtävä on säilyttää kansallista muistiamme satojen vuosien perspektiivillä, joten kauaskantoisia arkistojen lakkautuksia ei pidä tehdä ilman perusteellista harkintaa.

Ville Jalovaara

helsinkiläinen historiantutkija, dosentti Helsingin ja Turun yliopistoissa