Lukeminen ja sen tila puhuttaa jälleen, ja hyvä niin. Kauhukirjailija Marko Hautala tuumii Ylen haastattelussaan, että nuorille puhutaan lukemisesta liian arvottavasti (”on hyvää ja huonoa kirjallisuutta”) ja toisaalta huolipuheen kautta.
Ainakin jälkimmäistä olen itsekin kolumneissa joskus viljellyt, ja sillä lienee oma paikkansa yleisluontoisessa kulttuurikeskustelussa. Mutta Hautala on oikeassa siinä, että se on huono tapa lähestyä huolen kohteita, lukevia nuoria (poikia). Hautalan oma tapa lähestyä nuoria ja tarinankerrontaa kuulostaa erinomaiselta.
Sen sijaan väite ylhäältä julistavasta arvopuheesta ei välttämättä tunnu vastaavan nykyaikaa, jossa kulttuurin portinvartijoiden asema on heikentynyt, ellei romahtanut.
Internetin myötä erilaisiin alakulttuureihin vahvasti samaistuvat nuoret taitavat päättää ihan itse lukemisensa.