Yleisurheilu: Mün­che­nin EM-päi­vä­kir­ja: Kaksi co­la­juo­maa? 13 euroa, bitte

Pääkirjoitus: Salman Rush­dien puu­ko­tus avaa ikävän näkymän eteen­päin

Kolumni
Tilaajille

Ny­ky­nuo­ret päät­tä­vät itse, mil­lai­siin kir­joi­hin tart­tu­vat, ja kän­nyk­kä­su­ku­pol­vel­le löytyy myös matalan kyn­nyk­sen lu­ke­mis­ta

Lukeminen ja sen tila puhuttaa jälleen, ja hyvä niin. Kauhukirjailija Marko Hautala tuumii Ylen haastattelussaan, että nuorille puhutaan lukemisesta liian arvottavasti (”on hyvää ja huonoa kirjallisuutta”) ja toisaalta huolipuheen kautta.

Ainakin jälkimmäistä olen itsekin kolumneissa joskus viljellyt, ja sillä lienee oma paikkansa yleisluontoisessa kulttuurikeskustelussa. Mutta Hautala on oikeassa siinä, että se on huono tapa lähestyä huolen kohteita, lukevia nuoria (poikia). Hautalan oma tapa lähestyä nuoria ja tarinankerrontaa kuulostaa erinomaiselta.