Te-palvelujen siirryttyä kuntien kontolle on työllisyyspalvelujen hoitaminen oleellinen osa kuntien toimintoja. Välttääkseen ns. "sakkomaksuja" on kunnan yritettävä työllistää asukkaansa. Työllistämistoimien on ulotuttava kaikenikäisiin kuntalaisiin. Erityisesti nuorten polku työelämään on ensiarvoisen tärkeää.
Marja Irjala ja Kari Viinisalo (Kaleva 7.4./Lukijalta) tarttuivat mainiosti nuorten oppisopimuskoulutuksen kehittämistarpeisiin. Haluaisin vielä täydentää heidän ajatuksiaan oppisopimuskoulutukseen liittyen.
Nuorten joukossa tulee aina olemaan sellaisia, jotka eivät ole kiinnostuneita istumaan koulun penkillä. He ovat ehkä itse tai vanhempien painostuksesta kokeilleet vuoden tai kaksi istua tai vetelehtiä koulussa, mutta teoreettinen oppi ei ole tarttunut. Sen sijaan kaikenlainen "värkkääminen" ja käsillä tekeminen kiinnostaa. Nämä nuoret tulevat kalliiksi kunnalle.
Siksipä oppisopimusjärjestelmää tulisi kehittää vastaamaan muuttuneen yhteiskunnan ja muuttuneiden nuorison arvojen mukaisiksi. Kunta voisi osallistua hankkeeseen koulutuskorvauksella. Esimerkiksi saksalaiset yritykset etsivät aktiivisesti ja yhteiskunnan pienellä tuella nuoria työskentelemään yrityksessään. Oppisopimuspalkka on alle puolet ammattihenkilön palkasta, mutta se kuitenkin riittää kattamaan elämisen siten, ettei opintolainaa tarvitse ottaa.
Kun ammattitaito on saavutettu, voidaan todeta, että kaikki voittivat: yritys sai osaavaa työvoimaa, nuori ammatin ilman opintolainaa ja yhteiskunta yhteisöään täydentävän osallistujan.
Toivottavasti meilläkin oppisopimuspäättäjät ottavat oppia esittämästäni ideasta, joka ei ole uusi mutta toimiva. Kunnat säästäisivät "sakkomaksuisssa" merkittävästi.
Jukka Ruopsa
kauppatieteiden tohtori, Siikajoki