Heidi Minkkinen kirjoitti tällä palstalla (26.5.), että järjestöjen merkitystä ei usein nähdä siinä mittakaavassa kuin pitäisi, vaikka ne tarjoavat ihmisille paikkoja kuulua johonkin ja kohdata myös silloin, kun monet muut palvelut ovat suljettuina. Tämä näkemys on helppo allekirjoittaa.
Harvemmin muistetaan myöskään sitä, että monet suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimivista ratkaisuista ovat syntyneet alun perin järjestöissä.
Neuvolatoiminta on yksi tunnetuimmista tällaisista esimerkeistä. Ajatus siitä, että perheitä tuetaan kokonaisvaltaisesti jo varhaisessa vaiheessa, oli aikoinaan uudenlainen. Tänään neuvolat ovat itsestäänselvä osa suomalaista arkea ja yksi hyvinvointivaltion kulmakivistä.
Myös monet tunnetuista matalan kynnyksen palveluista ovat lähtöisin sote-järjestöistä. Kriisipuhelimet, chat-palvelut ja vertaistuki syntyivät tarpeesta auttaa ihmisiä nopeasti ja ilman raskaita rakenteita. Samalla ne muuttivat käsitystä siitä, millaista tukea ihmiset tarvitsevat, ja miten sitä voidaan tarjota.
Sote-järjestöt ovat olleet usein ensimmäisiä, jotka tunnistavat uusia ilmiöitä. Yksinäisyyteen liittyviä ongelmia nostettiin esiin järjestöissä jo kauan ennen kuin yksinäisyydestä tuli laajasti tunnistettu yhteiskunnallinen haaste. Samoin omaishoidon merkitystä on tehty näkyväksi pitkälti järjestöjen työn kautta.
Sote-järjestöjen vahvuus on niiden läheinen yhteys ihmisten arkeen. Kun ongelmat näkyvät ihmisten elämässä, järjestöissä niihin voidaan etsiä ratkaisuja nopeasti, kokeillen ja käytännön kokemuksesta oppien. Kun toimintatapa havaitaan hyväksi, se voi levitä laajemminkin osaksi julkisia palveluja.
Juuri tällaista kehittämiskykyä tarvittaisiin myös nyt, kun Suomen väestö ikääntyy, palvelujärjestelmä on paineessa ja ihmisten tuen tarpeet muuttuvat nopeasti. Sote-järjestöiltä leikataan kuitenkin rajusti.
Sote-järjestöt pitäisikin nähdä myös hyvinvointiyhteiskunnan kehittäjinä ja uudistajina eikä vain palvelujärjestelmän täydentäjinä.
Kun etsitään ratkaisuja Suomen haasteisiin, kannattaisi katsoa ja satsata sinne, missä uusia toimintamalleja syntyy jo nyt.
Kaarina Tamminiemi
erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry