Järjestöt tekevät arvokasta työtä ympäri vuoden, arkena, viikonloppuisin ja pyhinä.
Ne tarjoavat ihmisille paikan kohdata, osallistua ja kuulua joukkoon silloinkin, kun moni muu palvelu on suljettu. Silti järjestöjen merkitystä ei nähdä siinä mittakaavassa kuin pitäisi.
Kun toimintaa tarkastellaan numeroiden kautta, tulokset puhuvat puolestaan. Otetaan esimerkiksi järjestö, jonka toimintaan käytetään noin 285 000 euroa vuodessa ja kävijöitä on 10 560.
Yhden kohtaamisen hinnaksi tulee noin 27 euroa. Sillä summalla ihminen saa paljon enemmän kuin kupin kahvia tai hetken ajanvietettä: hän saa mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Järjestöissä kohdataan ihmisiä matalalla kynnyksellä. Toimintaan osallistuvat kaikenikäiset, ja samalla mukana on palkkatukilaisia, työkokeilijoita, opiskelijoita ja maahanmuuttajia opiskelemassa esimerkiksi suomen kieltä sekä tarvittavia työelämätaitoja.
Järjestöt eivät siis ainoastaan tarjoa toimintaa, vaan myös osallisuutta, oppimista ja mahdollisuuden rakentaa omaa paikkaa yhteiskunnassa.
Ihmiskeho ja mieli ovat kokonaisuus. Hyvinvointi ei synny pelkästään terveyspalveluista, vaan myös sosiaalisista kohtaamisista. Jokainen tarvitsee yhteyttä toisiin ihmisiin, iästä riippumatta.
Yksinäisyys on yksi tämän ajan suurimmista ongelmista, ja juuri siihen järjestöt tarjoavat toimivan lääkkeen.
Kun ihminen pääsee mukaan matalan kynnyksen toimintaan, hän aktivoituu, saa vertaistukea ja tuntee kuuluvansa johonkin. Samalla syntyy kokemus siitä, että on tärkeä ja merkityksellinen.
Järjestöt eivät ole pelkkä menoerä. Ne ovat investointi ihmisiin, yhteisöllisyyteen ja ennaltaehkäisevään hyvinvointiin.
Moni syrjäytyminen, pahoinvointi ja yksinäisyyden aiheuttama ongelma voidaan ehkäistä sillä, että ihminen löytää paikan, jossa hän tulee kuulluksi ja nähdyksi.
Siksi järjestöjen toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. Ne ovat yhteiskunnan kantava voima – usein hiljainen, mutta korvaamaton.
Heidi Minkkinen
Oulun Vasemmiston puheenjohtaja