Itsenäinen Suomi täyttää keskiviikkona 106 vuotta. Päivää juhlitaan jälleen hyvin perinteisin menoin.
Karnevaalihenkisemmät tapahtumat eivät meillä ole lyöneet läpi, vaikka niitä on yritetty synnyttääkin. Vuodenaikakaan ei luo otollisia oloja kevyempään ilonpitoon.
Kuluvan vuoden tapahtumatkin vakavoittavat nyt kansalaisten mieliä. Keskellä Eurooppaa on käyty sotaa jo yli 21 kuukautta, eikä loppua ole näkyvissä. Venäjän ajaminen pois sen miehittämiltä Ukrainan alueilta näyttää aiempaa vaikeammalta.
Suomi on saanut kokea itärajallaan Venäjän häirintäoperaation, joka ainakin toistaiseksi on rauhoittunut. Jos Venäjän tarkoitus oli herättää hämmennystä ja eripuraa, operaation tulokset jäivät laihoiksi. Suomen kansalaiset ja poliitikot kestivät testin.
Vaikka pahansuopaisen naapurin arvaamattomuus kaihertaa mieliä, Suomen turvallisuus on tänä itsenäisyyspäivänä vankemmalla pohjalla kuin se oli vielä vuosi sitten. Näin siksi, että Suomesta tuli viime huhtikuun 4. päivänä puolustusliitto Naton täysjäsen.
Juhlavasti voi sanoa, että emme joudu enää koskaan yksin puolustamaan itseämme. Eikä Suomen asemaa heikennä sekään, että tämän kuun 18. päivänä Suomi allekirjoittaa kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen (DCA) Yhdysvaltain kanssa.
Silti Suomen puolustus nojaa vastedeskin pitkälle oman armeijan kyvykkyyteen. Juuri tätä esitellään keskiviikkona Oulun valtakunnallisessa paraatissa. Osa puolustuskykyä on myös puolustustahto, joka mittausten mukaan on meillä erittäin vahva.
Kiistatta Suomen Nato-jäsenyys heikensi suhteitamme Venäjään. Silti turva Venäjää vastaan on nyt tukevampi kuin koskaan. Moskovan keinot painostaa Suomea ovat olennaisesti aiempaa heiveröisemmät.
Kannattaa muistaa, että vielä joulukuussa 2021 Vladimir Putin käytännössä vaati etupiirien palauttamista Eurooppaan ja Naton laajenemisen lopetusta. Näin hän käytännössä halusi puuttua myös Suomen itsemääräämisoikeuteen. Se yritys epäonnistui nöyryyttävästi.
Siihen jouduttaneen mukautumaan, että uskottavan puolustuksen ylläpito maksaa. Tulevaisuudessa se voi viedä vielä suuremman osan bruttokansantuotteestamme kuin nyt. Presidenttiehdokas Mika Aaltola väläytti Kalevassa (4.12.) jo puolustusmenojen nostoa kolmeen prosenttiin BKT:sta. Nyt ollaan kahden tuntumassa.
Rahan paneminen aseisiin on ylipäätään herkkä teema aikana, jolloin rahat eivät riitä esimerkiksi nykyisenlaistenkaan sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpitoon. Kun kansakunnan ulkoinen asema on turvattu ja vakaa, kaikenlaisten asioiden hoito kuntoon käy kuitenkin yksinkertaisemmin kuin ulkoisten uhkien alla kipuilevassa maassa.