Historiallinen kuva joulukuulta 2019: Viisi suomalaista naispoliitikkoa, kaikki ministereitä ja hallitusryhmiensä vetäjiä. Kuvassa olivat Sanna Marin (sd.), Katri Kulmuni (kesk.), Maria Ohisalo (vihr.), Li Andersson (vas.) ja Anna- Maja Henriksson (r.)
Kuva levisi maailmalla. Ei vain siksi, että Suomen hallitusta johtivat naiset vaan myös siksi, että neljä heistä oli poliittisiksi johtajiksi nuoria, vähän yli kolmekymppisiä.
Nyt hallitus on toinen. Ministerinä edellisen hallituksen johtoviisikosta on vain Henriksson. Puolueidensa puheenjohtajia ovat yhä Henriksson ja ja Andersson mutta enää muutamia kuukausia.
Andersson ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden ensi syksynä, Henriksson ensi kesänä. He, samoin kuin Kulmuni, pyrkivät jatkamaan poliittisia uriaan Euroopan parlamentissa, jonka vaalit ovat ensi kesäkuussa. Kulmunia keskustassa seurannut Annika Saarikko kertoi hänkin vastikään jättävänsä pestinsä ensi kesänä.
Europarlamentti on tavannut houkutella kotimaan politiikassa kaiken jo nähneitä konkareita. Jäähdyttelyn sijasta tarmokkaimmille on kuitenkin tarjolla eurooppalaisia vaikuttajan paikkoja – ja houkuttelevat tulot.
Puolenkymmenen keskeisen naispäättäjän vetäytyminen ykköspaikoilta merkinnee sukupuolitasapainon kallistumista takaisin miesten suuntaan. Sekä keskustassa että RKP:ssa tuleva puoluejohtaja on todennäköisesti mies. SDP:n puheenjohtajaksi vaihtui jo viime vuonna Antti Lindtman.
Oulusta katsottuna erityisen kiinnostavaa on nyt se, mitä tapahtuu vasemmistoliitossa. Puheenjohtajaehdokkaaksi ryhtymistä harkitsee myös oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen.
Hän on aiemmin toiminut kolme vuotta puolueensa varapuheenjohtajana ja viime hallituskaudelta kaksi vuotta ministerinä. Sarkkinen tunnetaan sanavalmiina, asiat hallitsevana päättäjänä.
Puoluetaustasta riippumatta olisi Oulun seudun ja koko Pohjois-Suomen etu, jos pohjoisen paino puoluejohtajien joukossa vahvistuisi. Nyt tilanne on tyrmäävän epätasapainoinen. Yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajista peräti neljä on Turun seudulta, kolme pääkaupunkiseudulta, yksi ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta ja yksi Ylä-Savosta.
Sarkkisen ohella puheenjohtajuutta harkitsee toinenkin näkyvä pohjoissuomalainen vaikuttaja, suomussalmelainen Merja Kyllönen. Hänen puheenjohtajuusaikeensa ratkaisee se, valitaanko hänet kesäkuussa EU-parlamenttiin. Li Anderssonin asettuminen EU-ehdokkaaksi heikentää nyt Kyllösen mahdollisuuksia.
Kumpi tahansa pohjoinen nimi lisäisi ruuhka-Suomen ulkopuolista ymmärrystä valtakunnallisissa päätöksissä ja samalla syntyisi oikaisua puoluejohtajajoukon miehiseen yleiskuvaan.