"Illat pimenee ja kuolema lähenee", kirjoittivat kuusamolaiset metsurit lappuun, jonka he naulasivat vihatun metsänhoitaja Ahon kotioveen jonain syysyönä sotien jälkeen.
Pian Aho muuttikin meidän ylitorniolaisten ja muiden nuuskakairalaisten iloksi.
Miten tulikaan tämä tarina mieleeni? Siksi, että elämme totisesti synkkiä aikoja, synkempiä kuin koskaan sitten 1960-luvun pahimpien ydintuhon uhan vuosien. Illat pimenevät ja kuolema lähenee. Se pätee nyt monessa mielessä.
Pahinta on toivon kuolema.
Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat ankaran työn, köyhyyden ja pulan aikaa.