Syy suitsirengassilmiin oli se, ettei Oulu mitään ehdotusta ollut tehnyt! Kaupungintalolla kukaan ei tiennyt asiasta mitään.

Asia jätettiin pöydälle ja päätettiin ryhtyä selvittämään, mistä oikein oli kyse. Seuraavassa kokouksessa kaupunginhallituksen jäsenet saivat selvityksen.

Joku oululainen retkikunta oli Bursassa vieraillessaan tehnyt Bursan kaupunginjohdolle yllä mainitun ehdotuksen ilman minkäänlaisia valtuuksia. Bursan päättävät elimet olivat ehdotuksen hyväksyneet siinä hyvässä uskossa, että oululaisretkueella oli valtuudet kyseinen ehdotus tehdä.

Kaupunginhallitus oli saatettu kiusalliseen tilanteeseen. Olisi ollut noloa vastata, ettei mitään ehdotusta Oulu ollut tehnyt.

Asiaa pohdittiin monessa kokouksessa, ja lopulta, pitkin hampain, ystävyyskaupunkisuhde vahvistettiin.

Seuraavina päivinä kaupunginhallituksen jäsenet lukivat niskat punaisina yleisönosaston kirjoituksia, joissa ”veronmaksajat monien puolesta” haukkuivat Oulun herroja vastuuttomasta tuhlauksesta ja verovaroin suoritettavien turistimatkojen lisäämisestä.

Totuutta asiasta ei kuitenkaan voitu kertoa: Bursan kaupunginjohtoa ei haluttu nolata.