Kukapa olisi uskonut muutamia vuosikymmeniä sitten, miten erilaisessa ja jopa uhkaavassa maailmassa tänä päivänä elämme. Esimerkiksi leppeässä ja toiveikkaassa 1980-luvun ilmapiirissä kehittyi usko siihen, että ainakin läntisen maailman turvallisuusuhat ovat ohi.
Niinpä lähes kaikki Euroopan maat sinisilmäisesti panivat puolustusvoimansa lepotauolle ja lopettivat yleisen asevelvollisuutensa. Se oli vakava virhe. Suomi itänaapurihistoriansa vuoksi oli viisaampi, ja omaa nyt osan jopa Euroopan parhaimmista puolustusvoimista.
On ennenkuulumatonta ja historian valossa uskomatontakin, että nyt idän ja lännen valtiaat ovat keskenään lähes ylimpiä ystäviä, ja neuvottelevat keskenään jopa kohdemaiden yli sekä jopa sopivatkin asioista. On epäilty, että jopa Ukrainan kohtalostakin sovittiin siellä Alaskan kokouksessa.
Se vasta onkin järkyttävää, että maailmasta on nyt näyttänyt kadonneen ikiaikainen oikeudenmukaisuuskäsitys. Tämä on tullut räikeästi esille sekä Ukrainan sotaa että Palestiinan murskaamista koskevissa kannanotoissa.
Nyt Ukrainaa pidetään "konfliktin", oikeammin sodan, tasavertaisena osapuolena, vaikka se on suuren sotarikoksen ja oikeudettoman hyökkäyksen uhri. Ei pidä unohtaa, että Ukraina on kansainvälisesti tunnustettu itsenäinen valtio, joka joutui Venäjän oikeudettoman valloitussodan uhriksi.
Ja sitten Palestiina, jonka kansa joutui hirveän tuhon kohteeksi sen vuoksi, että sen "puolustusvoima" oli Hamas, joka teki järkyttävän yksittäishyökkäyksen Israelin siviilikohteisiin. Vastaisku Israelilta oli rajan ylittävä kohtuuton, siviilikansan ja kaiken infrastruktuurin tuhoava, jopa katastrofaalinen tuho, jonka kyllä pitäisi päätyä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen käsittelyyn Haagiin yhdessä Ukrainan tragedian kanssa.
Mitä maamme ja Euroopan turvallisuuteen tulee, vain EU on Euroopan yhteinen turva. Enää ei voi USA:ta pitää luotettavana turvallisuutemme takaajana. Realismia kuitenkin on, että Eurooppa olisi todella vahva vain liittovaltiona, kuten USA on. Nato ei siihen yksin riitä.
Nähtäväksi jää, voittaako maailmassa oikeudenmukaisuus vaiko diktaattorien hirmuvalta. Onko demokratia katoava voima.
Osmo Leinonen
Raahe